Pelastus

Pelastuksella onkin kolme aikamuotoa; mennyt, kun yksilö uskoi, hän pelastui (Ef. 2:8; Tit. 3:5; Luuk. 7:50), nykyisyys, kun uskova pelastuu parasta aikaa (Hepr. 7:25; Fil. 2:12,13; Ef. 4:20-24), sekä tulevaisuus, kun uskova tulee pelastumaan taivaaseen (Room. 5:9,10; Fil. 3:20,21; Hepr. 9:28; Room. 8:23). Raamattu osoittaa pelastuksen motiiveiksi Jumalan rakkauden (Joh. 3:16), Jumalan armon ja hyvyyden (Ef. 2:7) ja Jumalan halun saada kansa, joka tekisi hyviä tekoja (Ef. 2:10).
Pelastus Vanhassa testamentissa
Vanhassa testamentissa pelastusta merkitsevä sana on usein heprean 'jasa', joka varsinaisesti tarkoittaa 'avara, laaja, rajoituksista vapaa', josta verbi saa merkityksen ´tehdä tilaa, viedä ulos ahtaudesta t. ahdingosta´. Myös sanaa shalom käytetään lähes samoissa merkityksissä, joka merkitsee ´rauha, yhtenäisyys, täydellisyys, vaaraton´. Mielestäni vanhatestamentillinen pelastuskäsite kaikkine vivahteineen tulee esille parhaiten Jesajan luvuissa 44-66 keskeisenä henkilönä Herran kärsivä palvelija, joka kuitenkin on korotettu Messias.
Pelastus Uudessa testamentissa
Uudessa testamentissa sekä Septuagintassa tärkeimmät pelastus-sanan vastineet ovat kreikan verbi sódzo ja sen johdokset, substantiivi soteria ja adjektiivi soterios, joiden hyvin monivivahteiset merkitykset vastaavat edellä esiteltyjä VT:n heprean sanoja. Uuden testamentin kreikassa pelastus-sana saa merkityksen ´säilyttää luomakunta koskemattomassa, terveessä ja täydellisessä olotilassa tai palauttaa se terveeksi ja täydelliseksi´. Uskon, että Raamatussa lopullinen, yleismaailmallinen pelastus tarkoittaa kaiken palauttamista oikeaan, sille luomisessa suunniteltuun olotilaan.
Pelastus Kristuksen kärsimisessä
Raamatun sanoma on selvä; Kristuksen kärsiminen oli tarpeellinen siitä syystä, että jokainen ihminen on tuomion alainen, koska hän on sidoksissa Aadamin syntiin (Room. 5:12), koska kaikki ovat syntyneet syntisen luonnon alaisuuteen (Ef. 2:3) ja koska kaikki ovat tehneet syntiä (Room. 3:9-23). Syntien sovittamiseksi tarvittiin täydellinen, synnitön uhri – Jeesus Kristus. Kristuksen kärsiessä meidän sijastamme syntivelkamme on maksettu, kyseessä ei ollut sympatian teko vaan sijaiskärsimys (Mark. 10:45). Lunastus tarkoittaa vapautusta synnin orjuudesta maksamalla hinta, Kristuksen veri. Sovituksessa suhteet muuttuivat, ihmiset ovat sovitetut toisilleen (Matt. 5:24; 1. Kor. 7:11) ja Jumalalle (Room. 5:1-11; 2. Kor. 5:18-21).
Pelastuksen tuloksia
Jumala vanhurskauttaa, julistaa vanhurskaaksi meidät, jotka uskomme Jeesukseen Kristukseen – olemme Hänessä (Room. 3:21-26, 5:17,19; 2. Kor. 5:21). Kristuksen kuoleman siunauksena Jumala adoptoi meidät perheeseensä, vaikka emme siihen luonnostamme kuuluneet (Ef. 2:3). Adoptio tarkoittaa myös täydellistä vapautta laista (Gal. 4:5) ja että meillä on täydet oikeudet kaikkiin etuuksiin Jumalan perheessä (Room. 8:15). Pelastuksen tiellä Pyhä Henki osoittaa ihmisen syylliseksi (Joh. 16:8-11), Jumala kutsuu yleisesti kaikkia (Matt. 22:14; Luuk. 14:16-24; Joh. 7:37) sekä vaikuttavalla kutsulla valittuja (Room. 8:30; 1. Kor. 1:2), jotka uskottuaan uudestisyntyvät (Matt. 19:28; Tit. 3:5; Joh. 3:3) ja rupeavat tuottamaan hedelmää (1. Joh. 2:29, 3:9, 4:7, 5:1,4,18). Uskon, että Jumala valitsee ne, jotka valitsevat Hänet!
Yhteenvetona korostan erityisesti neljää asiaa. Ensiksi, pelastus on tarjolla kaikille (Joh. 3:16; Room. 10:11-13; 2. Piet. 3:9). Toiseksi, pelastus vastaanotetaan ja se säilyy uskon kautta (Room. 3:28; Gal. 2:20,21; Ef. 2:8; Fil. 3:9; Hepr. 10:38). Kolmanneksi, jatkuva synti vaikuttaa epäsuotuisasti uskovan uskoon (Room. 3:5-8; 1. Kor. 3:1-3; Hepr. 3:12-14, 12:1; 1. Joh.1:8, 3:8). Neljänneksi, uskova menettää pelastuksen hylkäämällä Kristuksen (Joh. 17:12; 1. Tim. 4:1, 5:12,15; Hepr. 6:4-6, 10:26,27,38; 2. Piet.2:20; 1. Joh. 5:16).
Seppo Paldanius