Viimeiset tapahtumat

Viimeisiä tapahtumia tarkasteltaessa huomaamme, että on olemassa hyvin monia erilaisia käsityksiä lopunaikojen tapahtumista. Tässä eskatologian uskontunnustuksessani pyrin käsittelemään sitä mihin uskon, enkä sitä, mihin en usko. Uskon, että oikea tapa tulkita Raamatun eskatologiaa on ns. historiallinen näkemys, jonka mukaan tapahtumat olivat kirjoittamisajankohtaan nähden edessä päin ja niiden tapahtuminen sijoittuu koko seurakunnan historian ajalle, jolloin meihin nähden jotkut ovat jo tapahtuneet, jotkut tapahtumassa nyt ja jotkut tulevat tapahtumaan vasta tulevaisuudessa.

Yksilöeskatologia

Eskatologiaan kuuluu sekä yksilöeskatologia, jonka koemme kuollessamme, että kosminen eskatologia, jonka koemme kaikkia ihmisiä koskevana suunnattomien tapahtumien toteutuessa. Kuolema on todellinen ja kaikki kohtaavat sen (Hepr. 9:27; 1. Kor. 15), kuolema kuuluu elämään (2. Kor. 4:11,12). Raamattu puhuu sekä ruumiin että sielun kuolemasta (Matt. 10:28; Luuk. 12:4,5), elämän kadottamisesta (Joh. 13:37,38; Luuk. 6:9, 14:26) ja ruumiin ja sielun erosta (Saarn.12:7; Jaak. 2:26).

Fyysinen kuolema merkitsee sielun eroa ruumiista, ja hengellinen kuolema merkitsee ihmisen eroa Jumalasta. Ikuinen kuolema taas merkitsee tuon eron lopulliseksi saattamista - ihmisen ikuisuuden kestävää kadotusta syntisessä tilassaan. Uskovat eivät siis kohtaa ikuista kuolemaa, toista kuolemaa (Ilm. 20:6, 21:8), koska Kristus kantoi kuoleman kirouksen heidän puolestaan (Gal. 3:13; 1. Kor. 15:54-57).

Uskon, että fyysisen kuolemansa jälkeen ihminen on olemassa tietoisena persoonana kuoleman ja ylösnousemuksen välisenä aikana (Luuk.16:19-31, 23:43,46; Ap. t. 7:59). Uuden testamentin mukaan jumalattomien paikka kuoleman ja ylösnousemuksen välisenä aikana on haades, tuonela, kun taas viimeisen tuomion jälkeen heidän pysyvän rangaistuksensa paikka on gehenna, helvetti. Vanhurskaana kuolleet eivät joudu tuonelaan (Matt. 16:18,19; Ap. t. 2:31), vaan vanhurskaat, tai ainakin heidän sielunsa, pääsevät paratiisiin (Luuk. 16:19-31, 23:43).

Kosminen eskatologia

Kosminen eskatologia, koko maailmankaikkeutta koskeva eskatologia, kulminoituu mielestäni Kristuksen toiseen tulemukseen, jonka varmuutta todistaa se, että Jeesus itse lupasi tulla takaisin (Matt. 24:27,30,37,39,42,44, 25:31) Myös enkelit kertoivat Jeesuksen tulevan takaisin (Ap. t. 1:11) ja Paavali (Fil. 3:20-21), Jaakob (Jaak. 5:7,8), Pietari (1. Piet. 1:7), Johannes (1. Joh. 2:28), sekä muutkin apostolit puhuivat siitä.

Raamattu opettaa, ettemme voi tietää varmuudella Herran päivän ajankohtaa - sen tietää ainoastaan Jumala. (Mark. 13:32,33,35; Matt. 24:36-44). Mutta sen me tiedämme, että meidän tulee olla valveilla (Matt. 24:44,50, 25:13; Mark. 13:35), sillä tulemus saattaa tapahtua minä hetkenä hyvänsä (Matt. 24-25; Room. 8:19,25).

Raamattu osoittaa selvästi uskovien ylösnousemuksen, sillä jo Vanha testamentti puhuu siitä (Jes. 26:19; Dan. 12:2). Jeesus ja Uuden testamentin kirjoittajat viittaavat Vanhaan testamenttiin (Mark. 12:24-27; Ap. t. 2:24-32, 13:32-37), ja Uusi testamentti opettaa selkeästi ylösnousemuksesta (Matt. 22:29-32; 1. Kor. 15) ruumiillisena tapahtumana (Room. 8:11).

Kristuksen toisen tulemuksen jälkeen tulee myös lopullinen tuomio (Matt. 13:37-43, 16:27, 24:29-35), jolloin ylintä tuomiovaltaa käyttää Poika (Joh. 5:22,27), uskovat apulaisinaan (Matt. 19:28). Tuolloin kaikki ihmiset tuomitaan (Matt. 25:32) maanpäällisen elämänsä perusteella (2. Kor. 5:10; Joh. 5:29, 12:48; Matt. 7:21-23). Tuomio on lopullinen, pysyvä sekä peruuttamaton ja sen perusteella vanhurskaat ja väärät lähetetään omiin paikkoihinsa (Matt. 25:46).

Tuhatvuotista valtakuntaa ja vaivanaikaa koskevissa näkemyksissäni olen lähinnä premilleanismin ja pretribulationismin kannalla. Premilleanismin mukaan Kristuksen paluu aloittaa tuhatvuotisen valtakunnan (Ilm. 20:4-6), jolloin Hän on henkilökohtaisesti ja fyysisesti läsnä halliten valtakuntaa pyhien kanssa. Pretribulationismin mukaan Kristus tempaa seurakunnan pois ennen suurta ahdistusta (1. Tess. 4:17, 5:9, 1:10). Kristuksen tuomion ja Karitsan häiden jälkeen seurakunta palaa Kristuksen kanssa tuhoamaan antikristuksen ja perustamaan tuhatvuotisen valtakunnan.

Vai palaako? Onko Kristuksen toinen tulemus sittenkin yksivaiheinen, jolloin Herran tulemus tapahtuukin niin, että uskovat temmataan Häntä vastaan ja Hän tulee saman tien näkyvällä tavalla maan päälle?

Myönnän, että en ole lainkaan varma siitä, miten viimeiset tapahtumat tapahtuvat tai milloin ja missä järjestyksessä mitäkin tapahtuu. Ei kukaan muukaan ihminen voi olla varma - viimeiset tapahtumat tietää Jumala yksin. Luotan Raamatun lupauksiin siitä, että Jumalan omana minulla on tulevissa tapahtumissa hyvä osa, jota voin toiveikkaana odotella. Luota sinäkin!

Seppo Paldanius