Ihmeiden aika ei ole ohi

Yliluonnollinen Jumala tekee yliluonnollisia ihmeitä. Vain Jumalan Poika saattoi tehdä niitä ihmeitä, joita Jeesus teki. Jeesuksen aikana tapahtui suuria parantumisihmeitä. Niitä tapahtuu edelleenkin.

Matt. 15:30, 31 kerrotaan: "Ja hänen tykönsä tuli paljon kansaa, ja he toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykkiä ja paljon muita, ja laskivat heidät hänen jalkojensa juureen; ja hän paransi heidät, niin että kansa ihmetteli nähdessään mykkäin puhuvan, raajarikkojen olevan terveitä, rampojen kävelevän ja sokeain näkevän; ja he ylistivät Israelin Jumalaa."

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus käytti Pietaria ja Johannesta välikappaleina parantaessaan syntymästään asti ramman miehen (Ap. t. luku 2). Kaikki tiesivät, että tuo mies oli itse kykenemätön liikkumaan, mutta Jumala teki ihmeen: "...usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne." Jeesus toimi ja Hän sai kunnian.

Hänen ihmeteoistaan me kerromme – kuinka?

Näitä edellä mainittuja Jeesuksen tekemiä ihmeitä ei tarvinnut todistella todeksi, sillä ne olivat ilmeisiä kaikille. Muita todisteluja ei tarvittu. Ihmeet kertoivat itse itsestään. Nämä parantuneet kertoivat iloiten, mitä Jeesus oli tehnyt heille. Siellä missä lääkäri on todennut jonkun kohdalla sairauden, joka ei ole ilmeinen kaikille, lääkäri on myös oikea henkilö toteamaan parantumisen.

Joissakin parantumistapauksissa Jeesus jopa ankarasti kielsi parantunutta puhumasta siitä kenellekään (Luuk. 15:14; Mark. 1:43, 5:43). Hän lähetti sairaan Mooseksen säädösten mukaisesti pappien luokse heidän tarkastettavakseen, oliko parantuminen todella tapahtunut "todistukseksi heille". Kun Jeesus koskettaa ihmistä, jonka sairaus ei ole toisten havaittavissa, parantuminen on "todistukseksi heille", läheisille ystäville ja omaisille, jotka tunsivat tilanteen ennen parantumista. Näin tieto Jeesuksesta, joka teki ihmeen, leviää toisillekin.

Jumalan ihme perheessämme

Emme ole koskaan uskoneet "ihmeitä tekevään uskoon". Se olisi yhtä mieletöntä kuin rakastaa rakkautta! Sekä uskolla että rakkaudella täytyy olla kohde. Meidän uskomme kohde on Jeesus, joka tekee ihmeitä silloin, kun Hän tahtoo. Silloin ja vain silloin "usko, jonka Jeesus vaikuttaa", vastaanottaa ihmeen.

Olemme perheessämme monta kertaa saaneet kokea Jeesuksen parantavaa voimaa. Talvella 1984 teini-ikäinen Timo-poikamme sairastui vakavasti. Alkututkimusten jälkeen Iisalmessa hänet siirrettiin Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan. Perusteellisten tutkimusten jälkeen haimasta löytyi kasvain. Lasten kirurgian ylilääkäri kertoi pelkäävänsä pahinta ja sanoi, että ainoa toivo on kiireinen leikkaus.

Kerroin puhelimessa vaimolleni tilanteen, ja pyysin häntä tulemaan Kuopioon. Hän kertoi tuskasta, joka täytti hänen sisimpänsä hänen rukoillessaan junassa: "Jumala, Sinä lahjoitit meille Timon. Kiitos vuosista, jotka olemme saaneet pitää häntä luonamme. Herra, mielellämme pitäisimme hänet edelleen perheessämme. Herra, me uskomme Sinuun. Sinä olet voimallinen parantamaan. Jos se on Sinun tahtosi, paranna Timo. Kuitenkin, jos näet parhaaksi ottaa hänet Taivaan kotiin, tapahtukoon Sinun tahtosi."

Oli toisiakin ystäviä, jotka rukoilivat. Siinä tilanteessa minulta haihtui kuin tuuleen kaikki uskottelu omasta "uskovan auktoriteetista", jota käyttäen tuo toivomamme ihme tapahtuisi. Samoin kuin vaimoni, minäkin rukoilin uskoen Kaikkivaltiaaseen Jumalaan: "Paranna, Herra, Timo. Tapahtukoon Sinun tahtosi."

Tuli päivä, jolloin leikkaus piti suorittaa. Aamulla lääkärit tahtoivat vielä selvittää, olisiko tuo sairaus mahdollisesti levinnyt muuallekin Timon kehossa. He tahtoivat vielä ottaa koepalan haimassa olevasta kasvaimesta. Istuin ja odotin sairaalan käytävällä. Aika kului. Rukoilin hiljaa. Vihdoin paareilla makaava Timo tuotiin pois leikkaussalista. Väsyneillä kasvoilla oli hymyn häive: "Isä, eivät ne löytäneet mitään."

Ihme oli tapahtunut

Seuraavina päivinä sairaalassa kaikki kokeet tehtiin uudestaan, kuten tomografiatutkimukset, verikokeet, haima- ja maksakokeet. Kaikki ne testit, jotka olivat paljastaneet Timon sairauden, tehtiin nyt uudelleen. Tuosta päivästä alkaen kaikki muutkin kokeet osoittivat muutoksen tapahtuneen.

Parin päivän kuluttua keskustelin ylilääkärin kanssa. "Kuinka tämä tapahtunut voidaan selittää?" Lääkäri kertoi, että jos kysymyksessä olisi ollut esimerkiksi vain ultraäänitutkimuksen tulos, olisi heidän diagnoosinsa saattanut olla virheellinen. Nyt kuitenkin kaikki heidän kokeensa olivat osoittaneet samaa. Virhediagnoosin mahdollisuus oli hyvin pieni. Toistin kysymykseni: "Kuinka te selitätte tämän tapahtuneen?" Hän katsoi minuun ja vastasi: "Meidän tehtävämme ei ole selitellä. Me vain toteamme." Sitten hän jatkoi: "Tehän olette lähetyssaarnaaja. Tehän uskotte ihmeisiin.."

Joidenkin päivien kuluttua Timo pääsi kotiin. Kaikille meille, jotka olimme monen viikon ajan seuranneet hänen sairautensa nopeaa etenemistä, oli nyt ilmeistä, että ihme oli tapahtunut. Kivut olivat poissa ja voimat alkoivat palautua. Jonkun ajan kuluttua Timo palasi takaisin kouluun Iisalmen Juhani Ahon lukioon. Tämä oli meille kaikille, jotka läheltä seurasimme tilannetta, todistus siitä, että Jeesus on tänäkin päivänä voimallinen tekemään ihmeitä. Hänen ihmeteoistaan tahdomme kertoa toisillekin.

Meidän ei tarvinnut uskollamme yrittää tehdä vaikutusta Jumalaan. Emme uskoneet omaan uskoomme. Merkit seuraavat vain tuota Jumalaan kohdistuvaa, Jumalan lahjoittamaa, uskoa. Meidän uskomme ei ole uskoa omaan, vuoria siirtävään, uskoon, vaan se on uskoa ja luottamusta Jumalaan, joka on voimallinen siirtämään jopa vuoria, jos Hän näkee hyväksi, ja jos Hän niin tahtoo. "Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti."

Matti J. Pyykkönen