Pyhä Henki: se vai Hän?

Monille ihmisille jumala on persoonaton voima. Kristityt sen sijaan uskovat elävään persoonaan, jota kutsuvat Jumalaksi. Käytännössä monet kristityt kuitenkin ajattelevat jumaluuden kolmannen persoonan, Hengen, olevan persoonaton voimalataus.

Kristityt tunnustavat Jumalan olevan kolmiyhteinen. He uskovat Jumalan ilmentävän itseään kolmen tasaveroisen persoonan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kautta. Jumaluuden kolmesta persoonasta Henki mainitaan Raamatun teksteissä muita harvemmin. Näin ollen Hänestä myös tiedetään vähemmän kuin Isästä ja Pojasta.

Alkuseurakunta tuskin mietti mitä, mikä tai kuka Pyhä Henki on. Ajatukset ja käsitykset Hänestä alkoivat jakaantua vasta muutamia satoja vuosia myöhemmin. Osa kirkkoisistä ajatteli Hengen olevan jopa Jumalan tai Kristuksen luoma, joten se ei voi olla osa jumaluutta. Raamattu kuitenkin opettaa, että Henki on persoona. Osa kristityistä puhuu kuitenkin Hengestä yhä "se" -muodossa "hän" -muodon sijaan.

Syitä mahdolliseen sekaannukseen

Jumaluuden kolmannen persoonan nimeen liittyvä Henki viittaa ihmisten mielissä persoonattomaan voimaan. Käsitteet Isä ja Poika sen sijaan samaistetaan eläväksi persooniksi arkielämästä tuttujen käsin kosketeltavien esikuviensa kautta.

Raamatussa käytetyt alkukielet voivat myös olla osasyy sekaannukseen. Heprean kielessä Henkeen viittaava sana on 'ruach', joka kreikan kielen vastineensa 'pneuma' kanssa tarkoittaa useita eri asioita. Niitä käytetään yleisimmin puhuttaessa esimerkiksi aineettomasta tuulesta. Kieliopilliset seikat vaikuttavat omalta osaltaan käsityksiin Hengen persoonattomuudesta, sillä henkeä kuvaava sana "pneuma" ei ole maskuliini tai feminiini vaan neutri.

Raamattua luettaessa Henki liitetään usein voimaan tai voimalataukseen, jonka kristitty voi kokea. Jeesus lupasi opetuslapsilleen Voiman, jonka avulla he voisivat voittaa maailman hänelle. Hän ei kuitenkaan puhunut suoranaisesta latauksesta, joka voimaannuttaisi kristityt siirtämään kaikki esteet evankeliumin tieltä. Hän ajatteli puhuessaan elävää persoonaa, Henkeä. Tämä jumalallisen kaikkivaltiuden ja voiman omaava persoona auttaisi kristittyjä täyttämään heille jätetyt haasteet.

Pyhän Hengen persoonattomuutta on saattanut lisätä myös se, että puhuttaessa muista jumaluuden persoonista on käytetty persoonallisempia nimityksiä. Jumalan olemusta havainnollistetaan esimerkiksi käsitteillä Herra, Korkein, Minä olen, Israelin Pyhä jne. Kristukselle tuttuja määritteitä ovat esimerkiksi kuningasten Kuningas, Messias, Poika, Ihmisen Poika, Vapahtaja, Lunastaja, Karitsa jne.

Sekaannuksia Hengen persoonallisuuden tai persoonattomuuden välillä ovat aiheuttaneet myös siihen liitetyt raamatulliset vertaukset. Henkeä kuvataan usein elottomilla ja persoonattomilla asioilla. Näitä ovat mm. vesi (Joh. 7:38-39) ja öljy (Ap. t. 10:38). Raamatusta tuttu voitelu eli tehtävään tarvittava valtuutus havainnollistettiin sen kohteelle ja yleisölle yleensä aidolla öljyllä.

Muita tuttuja Henkeen yhdistettyjä kuvauksia ovat tuuli (Joh. 3:8), kyyhkynen (Luuk. 3:22) ja tuli (Ap. t. 2:3). Näistä tuli  liitetään usein helluntailaisille tärkeään voimaan ja voiteluun. Perinteiset laulut kuuluvatkin: "Tuo henki helluntain, jo saapui päälle maan, toi voiman tullessaan..." ja "On Hengen liekki, tuli helluntain, nyt vielä voimissaan...".

Raamatullisia todisteita persoonallisesta Hengestä

Edellä mainituista kuvauksista poiketen monet Raamatun kohdat esittävät Hengen myös persoonana. Häneen liitetään runsaasti persoonallisia, inhimillisiä ominaisuuksia, kuten mieli, tahto ja tunteet. Hänen kerrotaan tekevän tekoja, joita vain elävä persoona pystyy tekemään. Pyhä Henki esimerkiksi tuomitsee, neuvoo, lohduttaa, opettaa, todistaa, puhuu ja luo uutta.

Monia turhia traumoja aiheuttanut Pyhän Hengen pilkkaaminen kertoo loukkauksesta, joka kohdistuu elävään persoonaan. Jumalallisen ymmärryksen omaava persoona ei kuitenkaan loukkaannu tahattomasta pilkasta, kuten ihmiset. Jeesuksen mainitsemassa asiayhteydessä Hengen pilkka viittaa sen tosiasian tietoiseen torjumiseen, että Jeesus Kristus on Jumalan lähettämä ja valtuuttama ihmiskunnan Pelastaja. Tämän kieltäjä halventaa Pyhän Hengen tekemää työtä, jonka tarkoituksena on tehdä maailma tietoiseksi pelastuksesta.

Jeesus kutsui Henkeä toiseksi neuvonantajaksi eli samanlaiseksi kuin Hän itse on. Henki on siis Jeesuksen lailla elävä ja kokeva persoona, jonka Isä on lähettänyt toimimaan ja vaikuttamaan maailmaan, erityisesti kristittyjen keskuuteen. Jeesus puhui opetuslapsille jäähyväispuheessaan selvästi elävästä persoonasta, ei jostakin abstraktista voimasta (Joh. 14:15-29).

Mitä me tähän sanomme?

Raamatussa ei suoranaisesti kehoteta osoittamaan rukouksia Pyhälle Hengelle, muttei sitä toisaalta kielletäkään. Rukous kohdistetaan yleensä Isälle Hänen antamansa välittäjän Jeesuksen Kristuksen kautta. Rukoileminen sen sijaan tapahtuu Hengessä tai Hengen vaikutuksesta ihmisessä (Joh. 4:23-24, 16:23; Ef. 2:18; Fil. 3:3). Raamattu sisältää vain kaksi Hengelle kohdistettua rukousta (2. Kor. 13:14; Ilm. 1:4).

Pyhä Henki on siis meitä lähinnä oleva, meissä vaikuttava ja meitä ohjaava jumaluuden persoona. Ei ole rangaistavaa erehtyä pitämään Henkeä persoonattomana voimana, sillä Jumala ihmisen luojana ymmärtää luotujensa käsityskyvyn puutteellisuuden. Hengen ymmärtäminen eläväksi, tuntevaksi, huolehtivaksi persoonaksi voi kuitenkin tuoda uutta ajateltavaa ja syvyyttä nuutuneeseenkin kristillisyyteen. Vai pitäisikö sanoa: Hän voi antaa uutta ajateltavaa nuutuneellekin kristitylle.

"Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken, mitä olen teille puhunut." (Jeesus)

"Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: Abba, Isä!" (Paavali)

Juha Partanen

Luettavaa aiheesta:

  • Horton, Stanley M. Mitä Raamattu sanoo Pyhästä Hengestä. Suom. Pasi Parkkila. Aika Oy, 1996.
  • Palma, Anthony D. The Holy Spirit: A Pentecostal Perspective. Logion Press, 2001.
  • Stronstad, Roger. Luukkaan karismaattinen teologia. Suom. Arto Antturi. Ristin Voitto, 1989.