Kristitty elämän vaikeuksissa

Tällä raamattutunnilla en käsittele erikseen erilaisia elämän vaikeuksia. Tämä kattaa niin sairauden, onnettomuudet, toisten aiheuttaman väärän kohtelun kuin kuolemankin. Vaikeuksia kohdatessaan uskovakin kyselee: miksi näin tapahtuu ja miksi minulle? Raamattu ei vastaa tähän kysymykseen, mutta sieltä löytyy suuntaviivoja tähän ongelmaan ja toisaalta voimme löytää sieltä myös täydellisen vastauksen.

Pahuuden vaikutus maailmassa

Jumala loi hyvän maailman, jossa ihminen oli täydellisessä harmoniassa koko luonnon kanssa. Syntiinlankeemus särki tämän harmonian ja toi sekä ihmisten syntisistä teoista johtuvat ongelmat että yleensä pahuuden vaikutuksen maailmaan. Paavali kuvaa luomakunnan tilaa: "Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti." (Room. 8:19-22)

Maailma ei ole oikeudenmukainen, vaikka useimmat yhteiskunnat ainakin jossain määrin pyrkivät oikeudenmukaisuuteen. Jo lähtökohtamme ovat erilaiset: kuka syntyy terveenä rakastaville vanhemmille hyvän elintason keskelle, kuka sairaana huumeita käyttävän yksinhuoltajaäidin lapsena. Epäoikeudenmukaisuus näkyy myös pahuuden ja pahojen menestyksenä, kuten Aasaf kuvaa psalmissa 73: "Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa. Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän. Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat. Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niin kuin muita ihmisiä. Sen tähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa. Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina. He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista. Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata. Sen tähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti. Ja he sanovat: ´Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?´ Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti." (Ps. 73:2-12)

Ovatko vaikeudet omien tekojen seurausta

Gal. 6:7 sanoo: "Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." Siis osa ongelmistamme on seurausta huonoista valinnoista. Kyse ei ole syntien rangaistuksesta, vaan suorasta seurauksesta, kuten jos lyö päänsä seinään, tulee päähän kuhmu. On aina vaarallista soveltaa toisen ongelmiin tätä itse aiheuttamisen ajatusta. Olosuhteista ei voi päätellä, onko oikealla tiellä vai ei, se on tutkittava Raamatusta.

Jeesus itse vastaa kysymykseen, ovatko vaikeudet omien syntien seurausta, seuraavasti: "Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ´Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.´" (Luuk. 13:1-5)

On hyvä huomata, että tämän jälkeen Jeesus (jakeet 6-9) puhuu hedelmää kantamattomasta puusta, jota on hyvin lannoitettu. Se on muistutus meille hyvissä olosuhteissa eläville tarkistaa, käytämmekö saamamme lahjat vain omaksi hyväksemme.

Matt. 5:45:ssä Jeesus opettaa: "Hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin." Siis niin hyviä kuin pahojakin elämäntilanteita tulee sekä uskovalle että ei-uskovalle.

Epäoikeudenmukaisuus – lopullinen oikeudenmukaisuus

Jos tarkastellaan vain tätä aikaa, voisi näyttää, että Jumala toimii epäoikeudenmukaisesti. Aasaf, joka katseli epäoikeudenmukaisuutta, toteaa: "Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata, kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva. Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset. Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava. Niin kuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät" (Ps. 73:16-20). Hän toteaa Jumalan oikeudenmukaisen tuomion koittavan lopulta ja nimittääkin itseään naudaksi, kun oli epäillyt Jumalaa (jae 22).

Jumalan oikeudenmukaisuus ilmenee siinä, että armon vastaanottanut armahdetaan, ja jotka eivät usko, ne tuomitaan. Kuitenkin myös uskovien teot punnitaan perillä. 1. Kor. 3:11-15: "Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi."

Me olemme tottuneet siihen, että mitä enemmän on lahjoja, voimia, terveyttä ja aikaa, sitä paremman aseman ja palkan saa. Jumalan oikeudenmukaisuus menee yli tämän inhimillisen oikeudenmukaisuuden. Leiviskävertaukset osoittavat, että Jumala ottaa huomioon ihmisen lähtökohdat ja mahdollisuudet.

Vaikeuksien vaikutus uskovaan

Raamattu ei opeta, että Jumala aiheuttaisi meille ongelmia, mutta silti jää kysymys siitä, että Jumala on kaikkivaltias ja rakkaus ja silti myös Hänen omansakin kärsivät. Hepr. 12:5-11 antaa tähän yhden vastauksen: "Te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niin kuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niin kuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut."

Kurittaa ei tarkoita tässä rangaistusta, vaan eteenpäin suuntautuvaa kasvatusta. Eiväthän lapsetkaan aina ole innokkaita menemään kouluun ja kuitenkin se on heille parhaaksi.

Toisen Korinttolaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali puhuu riisumisesta ja toteaa seuraavasti: "Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi" (2. Kor. 5:5). On tärkeää tietää, että meitä ei kohtaa sattuma tai kohtalo, vaan olemme Jumalan kädessä myös vaikeuksissa.

Jumalan täydellinen vastaus

Jumala ei vastannut Jobille selittämällä keskusteluaan saatanan kanssa. Jumala ei meillekään vastaa kysymykseen "miksi?". Sen sijaan Hän ilmoitti itsensä Jobille. Jumala sanoi Jobille: "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni? Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua" (Job 38:2-3). Kyse oli siitä, hyväksyykö Job Jumalan Jumalana, vai tahtooko hän mestaroida Jumalaa. Hän on ilmoittanut itsestään kaiken tarpeellisen. Moosekselle Hän sanoi: "Minä olen se, joka olen" (2. Moos. 3:14). Kukaan meistä ei osaa kaikkia kieliä; yhdessäkään kaikki ihmiset eivät tiedä kaikkea biologiasta, fysiikasta, kemiasta tai historiasta. Miten me sitten voisimme ymmärtää tai määritellä Jumalan?

Jumala ei selitä meille vaikeuksien syytä ja päämääriään, koska me emme kykenisi niitä vielä ymmärtämään. Jos joku tulisi meille selittämään vaikeita fysiikan teorioita, me emme ymmärtäisi niitä, koska meiltä puuttuisi niin paljon alkutietoa asiasta. Kuitenkin ne asiat vaikuttavat meidän arkielämäämme.

Vaikeuksien kohtaaminen

Jumala ei odota, että me suhtautuisimme ongelmiin niin kuin ne eivät meihin sattuisikaan. Job valitti ja kuitenkin Raamattu kuvaa häntä kärsivällisyyden esikuvana: "Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet" (Jaak. 5:11). Samoin Aabraham rukoili Jumalaa lähes epätoivoisena ja häntä kuvataan uskon esikuvana. Me saamme kertoa tuskamme Jumalalle, Hän ei siitä säry ja Hän on luvannut, ettei särjettyä ruokoa muserra eikä suitsevaista kynttilänsydäntä sammuta (Matt. 12:20).

Vahvaa uskoa ei ole se, että ei koe kipua, vaan se, että kipuineen ei käänny pois Jumalasta. Itse asiassa meidän heikkoutemme, joka tulee ilmi vaikeuksissamme, on Jumalalle vahva työkalu. "Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä" (2. Kor. 12:10).

Room. 8:37: "Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut."

Me saamme rukoilla, itkeä ja valittaa tuskaamme Jumalalle, Jeesus on itse kärsinyt ja voi kärsiviä ja kiusattuja auttaa.

Martti Pohjoisvirta