Kristityt ja ympäröivä maailma
Usko yhteiskunnan mahdollisuuksiin muuttaa ympäristöä paremmaksi on historiassa murskaantunut. Toinen maailmansota oli viimeinen tikki ihmisten uskolle rationalismin ja modernin ajan mahdollisuuksiin muuttaa maailma paremmaksi. Ihmisten kiinnostuksen kohteet hajautuivat sen jälkeen, kuten yhteiskuntakin. Kukin hoiti vain asioita, joihin pystyi vaikuttamaan, eli omia asioitansa. Viime aikoina ihmisistä on kuitenkin tullut yhteisöllisempiä henkilökohtaisella tasolla. Heistä on tullut kiinnostuneempia esim. lähimmäisistä, lasten kasvatuksesta tai vaikkapa skinheadien aiheuttamista ongelmista.
Yhteiskunnallisen kollektiivisen vaikuttamisen unelman sortumiseen ovat vaikuttaneet mm. johtajien esimerkit. Kansakunta kärsii nähdessään suuryritysten johtajien ja poliitikkojen ajavan omia etujaan ilman yhteiskunnan puuttumista asiaan. Optio-ohjelmat ja virkanimitykset kasvattavat kuilua ruohonjuuritason ja hallinnon välillä. Tavallisten ihmisten hyvinvointi on yhä enemmän kiinni teknologian kehityksestä, osakekursseista ja suuryrityksistä. Ihmiset eivät henkilökohtaisesti sitoudu tällaiseen yhteiskuntaan.
Suomessa, kuten muissakin länsimaissa, on saarnattu koulutuksen ja teknologian evankeliumia. Teknologian sovellutuksia hyödyntävät tiedotusvälineet ovat lisänneet valtaansa. Ne ovat korvanneet entisen poliittisen vallan. Yksityistäminen ja sääntelyiden purkamiset ovat vähentäneet hallituksen rahoja – siis valtaa. Miesten joukkopako politiikasta mediaan, esim. viestintäteknologiayrityksiin, on alkanut. Presidentti-instituution avautuminen naiselle kertoo siitä, että politiikassa ei koeta olevan todellista valtaa.
Hallituksilla on ollut luonnostaan kansan tuki, koska niiden on mielletty olevan kansan puolella. Ihmiset kokevat nykyisin kuitenkin olevansa voimattomia vaikuttamaan asioihinsa vaalien kautta. Hallituksen kokoonpanoon pystyy vaikuttamaan äänestämällä, mutta sillä tai eduskunnalle ei koeta olevan vaikutusta suuryrityksien vallankäyttöön.
Joukkoviestimet ovat yrityksiä, joiden tarkoitus on maksimoida voittonsa. Niiden täytyy siis kunnioittaa rahaa tuovia asiakkaitaan. Yrityksien tärkeimmät asiakkaat ovat suurimpia mainostajia. Suurimmat mainostajat taas ovat globaaleja suuryrityksiä, jotka eivät halua arvostelua. Ne käyttävät rahojaan vaikuttaakseen viestimiin ja sitä kautta tavalliseen ihmiseen. Toisin sanoen, yhteiskunnassa todellinen valta on siirtynyt hallituksilta suuryrityksille.
Ihmisten elintaso on hyvä, mutta elämänlaatu huono. Ihmiset kaipaavat sitoutuneita ihmissuhteita, rakkautta – tunnetta, että heistä välitetään. Usko koulutukseen ja teknologiaan voi toteutuessaan tuoda vain aineellista hyvinvointia.
Postmoderni ihminen ajatteli, että jos pahan salliva Jumala on olemassa, hän ei ole kiinnostunut ihmisestä. Ihmisen on siis pärjättävä yksin. Usko ihmisten väliseen rakkauteen on korvannut rakkauden ihmisen ja Jumalan välillä. Ihmiset etsivät "sitä yhtä ainoaa ja oikeaa" rakkautta. Tämä etsintä kuluttaa seksiä ja ihmissuhteita matkallaan sitoutumattomuuden maailmassa. Jumalaa tarvitaan vain täyttämään rakkaudentyhjiötä. Suhdetta Jumalaan itseensä ei tarvita.
Nämä ovat puitteet, joissa kristityt toteuttavat heille annettua "missiota" ihmisten parissa. Muutos on aina mahdollista. Ovatko sukupolvemme kristityt muutoksen välittäjiä?
Ovat, sillä vanhat ideologiat ovat sortuneet. Tämä sukupolvi etsii uutta ideologiaa, johon se voisi sitoutua. Ihmiset tarvitsevat esikuvia, jotka saavat heidät sanomaan: "Noin minäkin ajattelen!" Idealistit ja visionäärit, jotka lukevat ihmisten tarpeen oikein, tulevat hallitsemaan heitä. Turhautuminen ja uskonpuute asioihin on 1900-luvun alun takaiskujen (mm. maailmansodat) jälkeen lähes kadonnut.
Kristillinen idealismi on kuitenkin hukassa. Kristillisyydessä ei ole kysymys vallasta tai rahasta, vaan palvelusta. Meidän täytyy palvella seurakuntaa selviytymään ympäröivän yhteiskunnan arvojen ja asenteiden paineissa. Vasta sen jälkeen seurakunnan yksilökristityt voivat palvella ympäristöään.
Ympäristö "voitetaan" vain antamalla sille olemassa olevia parempi ideologia. Kristillisen ideologian etsinnästä on tullut liian ihmiskeskeistä. Olemme unohtaneet Jumalan. Suomen kristillinen yhteisö tarvitsee yhteiskuntaa rakenteita myöten muuttavaa näkyä. Tämän kehittämiseen tarvitsemme Jumalan apua.
Voitokas ideologia on näky Kristus-keskeisestä elämästä. Siihen liittyvät Jumalan valtakunnan arvot. Voimme julistaa rohkeasti parempia arvoja, todellista kristillistä maailmankatsomusta, jos sisäistämme opetukset Jumalan valtakunnasta. Kristityt tarvitsevat transmoderneja asiasta innostuneita johtajia, joilla on näkyä ja rohkeutta lähteä muuttamaan ympäröiviä tosiasioita, kuten Paavali ja Pietari aikoinaan.
Juha Partanen