Kutsu, näky ja työ

Kutsu

Jumalan pelastussuunnitelmassa kutsulla on keskeinen sija. Kristus kutsuttiin ylimmäispapilliseen tehtävään. “Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: ´Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin´" (Hebr. 5:5).

Israelin kansa kutsuttiin Jumalan omaisuuskansaksi. “Mutta sinä Israel, minun palvelijani, sinä Jaakob, jonka minä olen valinnut, Aabrahamin, minun ystäväni, siemen, jonka minä olen ottanut maan ääristä ja kutsunut maan kaukaisimmilta periltä, jolle minä sanoin: ´Sinä olet minun palvelijani, sinut minä olen valinnut enkä sinua halpana pitänyt´, älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä” (Jes. 41:8-10).

Profeetat, kuninkaat ja papit kutsuttiin ja voideltiin. Apostolit, seurakunta ja sen jokainen yksilöjäsen sai myös kutsun. “Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ´Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?´ Niin Pietari sanoi heille: ´Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.´ Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ´Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta´" (Ap. t. 2:37-40).

Jumalan kutsu on koko kristillisen seurakunnan ja kaikkien sen eri osien olemassaolon ja toiminnan perusta (ekklesia = Jumalan erilleen kutsuma joukko). Yksilötasolla meidät on kutsuttu Pietarin opetuksen mukaan pimeydestä valkeuteen, pyhyyteen, seuraamaan Jeesuksen jälkiä, kaikkeen jumalisuuteen, perimään siunaus, kärsimään ja iankaikkiseen kirkkauteen.

Kutsumuksemme on taivaallinen. “Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen, joka on uskollinen asettajalleen, niin kuin Mooseskin oli ´uskollinen koko hänen huoneessansa´” (Hebr. 3:1-2).

Kutsumuksemme on pyhä ja iankaikkinen. “Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa, hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja” (2. Tim. 1:8-9).

Siis taivaallinen, ei tavallinen. Taivaallisella kutsumuksella on iankaikkinen päämäärä, jonka alkuperä on Jumalan suunnitelmissa. “Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta” (1. Piet. 1:10-11).

Taivaallisessa kutsumuksessa on valmistettu hyvät työt edeltäpäin. “Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme” (Ef. 2:10).

Kutsumus vie uhritielle ammatinvalinnan, ajan, varojen ja arvomaailman suhteen. “Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu“ (2. Tim. 1:12).

Nimitykset ja kutsumus seurakunnan keskellä: vanhimmat, diakonit, työmuotojen vetäjät tuokoon julki palvelullaan kutsumuksensa, ennen kuin vastuu annetaan ja nimitetään tehtäviin. Ihmissuhteiden hoitajalta vaaditaan erikoisesti jumalsuhteen hoitoa. Koko seurakuntaa rohkaistaan kutsumuksensa toteuttamiseen. “Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa“ (1. Tim. 3:13).

Kutsumuksessa ja kutsumustehtävässä unohdetaan usein eräs niiden tärkeä tarkoitus. Paavali kirjoittaa: “Tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen” (Ef. 4:12).

“Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä” (1. Tess. 5:23-24).

Näky

Näky on eräs Jumalan puhekeinoista. Profeettoja kutsuttiin Vanhassa testamentissa näkijöiksi. Näkyihin liittyi usein Pyhän Hengen innoittamaa ennustusta. Samuel oli ensimmäinen Vanhan testamentin nimeltä mainittu näkijä. “Muinoin sanottiin Israelissa, kun mentiin kysymään Jumalalta, näin: ´Tulkaa, menkäämme näkijän luo.´ Sillä sitä, jota nyt sanotaan profeetaksi, kutsuttiin muinoin näkijäksi“ (1. Sam. 9:9). Hyvinkin käytännöllisiä asioita näkijät välittivät Jumalan kunniaksi.

Mooseksen näky. “Ja Mooses kaitsi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita. Ja kun hän kerran ajoi lampaita erämaan tuolle puolen, tuli hän Jumalan vuoren, Hoorebin, juurelle. Silloin Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki, että pensas paloi ilmitulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut. Niin Mooses sanoi: ´Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi.´ Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta ja sanoi: ´Mooses, Mooses!´ Hän vastasi: ´Tässä olen.´ Hän sanoi: ´Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa´" (2. Moos. 3:1-5).

Näky antoi Moosekselle uuden jumalakuvan. Jumala on Pyhä, Jumala on suuri, Jumala on tulen Jumala, Jumala riisuu ihmisen omista varustuksista, Jumala valtuuttaa ja antaa tarvittavan voiman ja viisauden. Jumala riisui Mooseksen väärästä alemmuudentunnosta, kyvyttömyydestä tai sen luulottelusta.

Paavalin näky Makedonialaisesta miehestä oli käytännöllinen ohjaus julistukseen. “Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa. Ja tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heidän sitä tehdä. Niin he vaelsivat ohi Mysian ja menivät Trooaaseen. Ja Paavali näki yöllä näyn: makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: ´Tule yli Makedoniaan ja auta meitä.´ Ja kun hän oli nähnyt sen näyn, niin me kohta tahdoimme päästä lähtemään Makedoniaan, sillä me käsitimme, että Jumala oli kutsunut meitä julistamaan heille evankeliumia” (Ap. t. 16:6-10).

Näky voi olla käsitys vallitsevan asiantilan todellisesta olemuksesta kuten esim. hirvittävästä nuorten tuhokäyttäytymisestä päihteiden ja huumeiden suhteen, aids-orpojen elämäntilanteesta Keniassa, Raamattujen valtavasta puutteesta Kiinassa tai luopioiden määrästä meidänkin seurakunnassamme. Näkyyn liittyy henkilöiden tai asioiden nykytila, ja myös sisäinen hätä ja vastuu asiantilan korjaamiseksi. Usein näkyyn liittyy myös joitakin vaikutusmahdollisuuksia.

Emme voi olla tottelematta taivaallista näkyä. “Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä” (Ap. t. 26:19). Jumala tahtoo pysäyttää jokaisen uskovan arkisen työn keskellä näkyjen pariin. Työmme, velvollisuutemme, ihmissuhteemme saavat aivan uuden merkityksen.

Lähimmäisistään näyn saanut ihminen alkaa käyttää kaikkia mahdollisuuksiaan, joilla lähimmäinen pelastuisi tai kohtaisi muissa tarpeissaan Jumalan. Jumalan antama aito näky erottuu haihattelusta ja hengellisestä sanahelinästä. Aito näky leimaa kantajansa, ja todellisen näyn kantajan elämässä heijastelee Jumalan vaikutus.

Arkinen työ

Arkinen työ ei ole suinkaan vastakohta kutsumukselle ja kirkkaalle näylle. Päinvastoin!

Olemmepa kutsumusammatissa tai emme, arjen keskellä meidät testataan ja uskomme koetellaan. Rukoile ja tee työtä! "Kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa" (Kol. 3:17).

Arkipainos Raamatusta olemme me! Meitä luetaan, käyttäytymisemme, asenteemme, valintamme, koko elämämme todistus on työtoveriemme läpivalaistavana. Tehkäämme arkinen työmme Jumalan kasvojen edessä rehellisesti, ahkerasti ja esimiehiämme kunnioittaen.

“Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa” (1. Kor. 15:58).

Onni Haapala