Vanhurskautuminen ja uudestisyntyminen

Vanhurskauttaminen

Vanhurskaus Vanhassa testamentissa ymmärrettiin usein Jumala- ja perhesuhteiden normeina, oikeana käytöksenä kummassakin suhteessa. Uusi testamentti jatkaa Vanhan pohjalta, mutta osoittaa, miten Jumalan itsensä täytyi tulla täyttämään normit ja siltä pohjalta pelastaa ja auttaa elämään oikein, sillä turmeluksen takia ihminen voinut eikä edes halunnut täyttää Jumalan lakia (Room. 8:7).

Vanhurskauden eli oikein tekemisen mittapuu on Jumala itse. Hän on olemukseltaan vanhurskas ja tekee ja tuomitsee oikein (1. Moos. 18:25; Room. 3:26). Vanhurskauttamisessa Jumalan vaatimusten täytyy tulla täytetyiksi. Ihminen on kyvytön täyttämään niitä.

Jumala julistaa jumalattoman vanhurskaaksi (Room. 4:5). Jumala tekee oikein tehdessään näin. Se on mahdollista siten, että Jumala lukee Kristuksen ansion ihmisen ansioksi. Kristus on täyttänyt Jumalan vaatimukset ja sovittanut ihmisen synnit. Kristus on tullut syntisen sijaiseksi, ja joka ottaa vastaan tämän sijaisuuden, hänet vanhurskautetaan. Vanhurskauttamisessa ei ole ihmisen omaa ansiota.

Vanhurskauttaminen on taivaallinen tuomiotoimi, jossa rikkonut syntinen julistetaan vapaaksi syyllisyydestä ja hänelle palautetaan Jumalan mielisuosio. Se on hyväksilukemista.

Vanhurskauttaminen ei ole ihmisen olemuksen muuttumista, vaan aseman muuttumista Jumalan edessä. Jumala ei näe ihmistä enää syntisenä, vaan Kristuksessa täydellisenä (Ef. 1:4,7,11; Gal. 2:17).

Juridisen käytön lisäksi sana vanhurskauttaa on myös kaupankäyntiin liittyvä termi. Siinä ihminen saa ostaa, mihin hänellä itsellään ei ole varaa, koska toinen on maksanut hinnan. Edelleen sana liittyy palkkalaskentaan: työtä tekemättömälle maksetaan palkka toisen työstä, mutta jätetään rankaisematta työn laiminlyönti (Room. 4:4,5).

Vanhurskauttaminen tapahtuu uskon kautta Kristukseen hetkessä ja sataprosenttisesti. Siksi uskovan otollisuus on lahjavanhurskautta.

Jo vanhan liiton esimerkit osoittavat vanhurskauttamisen luonteen. Aabraham vanhurskautui ilman tekoja ja lakiin sitoutumista uskoessaan Jumalan lupaamaan Siemeneen (Room. 4:3; Gal. 3:16,22). Aabraham otti uskon kautta etukäteen vastaan Kristuksen ja hänen sovitustyönsä.

Ruutilla ei mooabilaisena ollut lain mukaan mahdollisuutta päästä edes kymmenennessä polvessa seurakuntaan, mutta uskon kautta hänestä tuli heti seurakunnan jäsen ja Kristuksen kantaäiti (5. Moos. 23:3; Ruut 2:12, 4:10). Daavidille vanhurskaus luettiin hänen syvän lankeemuksensa jälkeen, kun hän parannuksessa kääntyi Jumalan puoleen (Room. 4:6-8; Ps. 32:1-5).

Uudestisyntyminen

Samaan aikaan kun uskovalla tapahtuu aseman muutos Jumalan edessä, tapahtuu sisäinen muutos hänessä itsessään. Tätä muutosta sanotaan uudestisyntymiseksi. Vanhurskauttaminen on Kristus meidän edestämme tai me Kristuksessa, uudestisyntyminen on Kristus meissä. Ne ovat yhtäaikaisia, mutta uudestisyntyminen perustuu vanhurskauttamiseen. Kysymyksessä ei ole sanoilla saivartelu, vaan pelastumisen ja omantunnon rauhan takia elintärkeä totuus.

Uusi testamentti käyttää sanaa uudestisyntyminen yksilön pelastusmielessä vain kerran (Tiit. 3:5), mutta verbimuodossa: syntyä ylhäältä, Hengestä, Jumalasta ja Jumalan Sanan kautta, tämä totuus on ilmaistu monta kertaa (Joh. 1:13, 3:5-7; 1. Piet. 1:3,23; 1. Joh. 5:1; Jaak. 1:18 jne.)

Uudestisyntyminen on välttämätön, sillä luonnostaan ihminen on hengellisesti sokea, kuuro ja kuollut (Joh. 3:6; Ef. 2:1-5; Tiit. 3:3-5).

Vanhurskauttamisen ja siinä tapahtuvan veren puhdistuksen perusteella Pyhä Henki voi tulla ihmiseen ja tuoda häneen hengellisen elämän. Uudestisyntymisessä uskonvanhurskaus sinetöidään (Room. 2:29, 4:11). Ihmisestä tulee Jumalan lapsi, jolla on yhteys Jumalaan sisimmässä asuvan Pyhän Hengen kautta (Gal. 4:6). Uudestisyntyminen on pelastuskokemuksen subjektiivinen puoli.

Uudestisyntyminen tapahtuu Sanan kautta (1. Piet. 1:23; Jaak. 1:18). Sana puhdistaa veden tavoin (Joh. 3:5-16, 15:3). Pyhä Henki synnyttää uskon Kristukseen evankeliumin kautta (1. Kor. 4:15). Koska kysymyksessä on nimenomaan omakohtaisen uskon syntyminen, uudestisyntyminen ei tapahdu kasteessa, vaan kaste seuraa uudestisyntymistä.

Uudestisyntyminen ei korjaile vanhaa luontoa eikä poista tässä ajassa turmelusta, vaan tuo sisään kokonaan uuden, Kristuksen luonnon. Kristus asuu uskovassa. Uudestisyntyminen avaa tien ylösottoon (1. Kor. 15:23; 1. Piet. 1:3). Vaikka uudestisyntyminen on hetkessä tapahtuva täysivaltaiseksi Jumalan lapseksi syntyminen, se ei ole sisimmän muuttumisen päätepiste, vaan alku. Uudestisyntymiseen sisältyy lihan ristiinnaulitseminen ja Kristukseen yhdistyminen (Gal. 6:14,15). Siitä alkaa elämänmittainen kilvoittelu vanhan ja uuden välillä ja Kristuksen hedelmän tuottaminen.

Vanhurskauttamisen ja uudestisyntymisen kautta syntiselle kirkastuvat Isän täynnä rakkautta olevat kasvot.

Juhani Kuosmanen