Kärsimyksen opetus
Nykyisen lääketieteen ja psykiatrian mukaan on täysin mahdollista, että ihminen kärsimysten koettelemana käyttäytyy Jobin tavoin, vuoroin alistuen, vuoroin uhmaten.
Job ja hänen perheensä
Luemme Raamatusta: "Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Tämä mies oli nuhteeton ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa. Hänelle syntyi seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Ja karjaa hänellä oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa härkäparia ja viisisataa aasintammaa sekä ylen paljon palvelijoita. Tämä mies oli kaikista Idän miehistä mahtavin. Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myös saatana heidän joukossansa."
Idän pojiksi sanottiin kaikkia Palestiinan itäpuolella ja varsinkin Edomin ja Arabian alueella asuvia kansoja. Jumalan pojat olivat tässä enkeliruhtinaita, jotka muodostivat Jumalan neuvoston. Historiasta, arkeologiasta tms. en mainitse nyt enempää.
Elämämme värit
Jobin kohtalo on suuri ja dramaattinen elämän kokemus. On ihme, että Job ja hänen vaimonsa selvisivät siinä elämän tilanteessa ja kovissa koettelemuksissaan. Ilman Jumalaan luottamistaan se ei olisi ollut mahdollista. Hän ja hänen vaimonsa joutuvat kokemaan ja kantamaan raskaan taakan elämänsä eräässä vaiheessa. Ihmisen elämä on kuin "kudos kangaspuissa". Emme itse voi täysivaltaisesti valita sen värejä.
Jos voisimme valita elämämme värit, niin todennäköisesti valitsisimme vain ja ainoastaan kullattuja ja iloisia värejä. Mutta elämään tuleekin myös sellaisia värejä, joita emme toivoisi, mutta kaikki ne värit ovat kuitenkin meille tarpeellisia.
Runo kutojasta: Elämäni on kuin kudos Herrani kangaspuissa. Minä en voi valita sen värejä, sillä Hän itse kutoo varmalla kädellään. Usein hän kutoo surua, ja minä ylimielisyydessäni unohdan, että Hän näkee kudoksen oikean puolen, minä vain nurjan puolen. Vasta kun sukkulat lakkaavat lentämästä ja kangaspuut hiljenevät, Jumala irrottaa kudoksen nähtäväksi ja selittää värien tarkoituksen. Silloin ymmärrän, että tumman väriset langat ovat kutojan taitavissa käsissä ja Hänen suunnitelmissaan kudoksessa yhtä tarpeellisia kuin kullan ja hopean väriset langat.
Kärsimyksen syy
Jobista sanotaan, että hän oli nuhteeton, rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa. Siitä huolimatta hän joutui kärsimään.
Jobin kirjasta nousee esiin hämmentäviä ja syvällisiä kysymyksiä: Miksi vanhurskaat joutuvat kärsimään? Miten heidän kärsimyksensä voidaan sovittaa yhteen sen ajatuksen kanssa, että Jumala on pyhä ja rakastava?
Jobin kolme ystävää (Elifas, Bildad ja Soofar) nimenomaan etsivät vikoja ja virheitä Jobin jumalasuhteesta koska hän joutui kärsimään (Job 3-31). Heidän mukaansa kärsimys on synnin seurausta. Paratiisissa tapahtuneen syntiinlankeemuksen seuraamuksena tuli ihmisen elämään kärsimystä. Mutta ihmiset joutuvat sairastamaan vaikka ovat Herran omia eivätkä ole tehneet tietoisesti syntiä.
Ei ole oikein ajatella ja sanoa, että Jumala rankaisee ja kurittaa ihmistä sairaudella. Toinen asia on, jos ihminen tahallaan tuhoaa omaa elämäänsä. Huumeet, alkoholi, tupakka, vääristynyt ja synnillinen seksi ym. synnilliset nautinnot tuhoavat oman ja toistenkin elämän. Mutta on sairauksia, joilla ei ole mitään yhtäläisyyttä synnin tekemisen kanssa!
Armollinen Jumala parantajana
Jumala on armollinen ja Hän sanoo (2. Moos. 15:26): "minä olen Herra, sinun parantajasi."
Pietari kirjoittaa Jeesuksesta, "joka ´itse kantoi meidän syntimme´ ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ´haavainsa kautta te olette paratut´" (1. Piet. 2:24).
Daavid ylistää Jumalaa (Ps. 103:2): "Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella." Lisäksi Raamatusta löytyy paljon tapauksia ja lupauksia Herran parantavasta toiminnasta.
Lohduttajina Bildad, Soofar ja Elihu
Jobin kolmen ystävän lohdutus oli turhaa. He etsivät vain vikoja ja virheitä kärsineen miehen, Jobin, jumalanpalveluselämästä. He eivät voineet auttaa Jobia hänen ahdistuksissaan. Me tämän aikakauden kristityt ymmärrämme, että Jumala on armollinen. Laupiaan samarialaisen mielenlaadulla voidaan olla johtamassa ja auttamassa haavoittuneita sieluja (ihmisiä) Jeesuksen tuntemiseen, sisälle seurakuntaan ja Jumalan valtakuntaan. Kertomus Laupiaasta samarialaisesta soveltuu erittäin hyvin meidänkin aikakauteemme. Meidänkin ajassamme on todellakin paljon haavoittuneita lähimmäisiä ympärillämme. Meidän tulee huolehtia apua tarvitsevista ihmisistä. Jumala on luvannut maksaa kaiken hyväntekeväisyytemme Jeesuksen paluun yhteydessä (Luuk. 10:30-37).
Job oli siis menettänyt omaisuutensa, terveytensä ja melkein koko perheensä (Job 1:13-22; 2:7-8).
Salliessaan kärsimyksen Herra valmistaa siitä myös ulospääsyn, kuten tapahtui Jobinkin elämässä.
Jumala puhui Jobille tuulispäästä (luvut 38-41) ja Jobin oli nöyrryttävä tunnustamaan oma kelvottomuutensa ja mitättömyytensä Jumalan suuruuden ja majesteettisuuden rinnalla. "Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: ´Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa. Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti? Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää. Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sen tähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa´" (Job 42:1-6).
Kysymyksiä Jumalalle
Jobin ensimmäinen puhe (3:1-26).
Hän kirosi syntymäpäivänsä (j. 1): "Sen jälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä." Hän sanoi kaipaavansa kuolemaa (j. 11): "Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?" "Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!" (10:18). Hän oli epätoivoinen ja toivoi loppua. Hän kyselee: Miksi Jumala koettelee minua näin? Miksi hän ei anna minulle anteeksi? "Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni. Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi, tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki? Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi? Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkä tähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkä tähden tulin itselleni taakaksi? Minkä tähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole" (7:16-21).
Epätoivo
Hänen vaimonsakin oli menettänyt kaiken toivon. Hän sanoo miehelleen: "Kiroa Jumala ja kuole" (2:9). Mutta Job vastaa vaimolleen: "Sinä puhut niin kuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa (2:10).
Jobin kurjuus köyhänä pitalisairaana kestää muutaman kuukauden
Job ei kuitenkaan suostunut luopumaan Jumalasta, vaikka hänen vaimonsakin näki miehensä tuskan niin suurena, että hän näki kuoleman parempana vaihtoehtona. (Alkuk. "barech" tarkoittaa "siunata" ja tarkoittaa sanatarkasti: "Siunaa Jumala ja kuole").
Job joutui kokemaan elämässään täydellisen katastrofin. Hän menetti kaiken omaisuutensa. Kymmenen lastaan (seitsemän poikaa ja kolme tytärtä). Vaimonsa hän sai pitää. Hänen läheiset ystävätkin kääntyivät häntä vastaan etsien vikoja ja virheitä hänen vaelluksestaan ja suhteestaan Jumalaan. Job koki olevansa kurjassa tilassa kaikkien hylkäämänä, mutta kaikesta tapahtuneesta ja saatanan koetuksesta ja hyökkäyksistä huolimatta Jumala ei ollut hyljännyt häntä. Kaiken menettäneenä elämänsä raunioilla, siellä tuhkakasan keskellä raapien ruukunpalasella kehoaan hän sanoo vaimolleen: "...otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin" (2:10).
Niin se vain on, että ihmisen elämään, uskovankin elämään, sisältyy monenlaisia kokemuksia. Jopa sellaisia kokemuksia, joita ei olisi koskaan osannut odottaa tapahtuvan.
Toivo ja siunaus
Job kuitenkin luotti Jumalaan ja hän toivoi ja tiesi mistä lopullinen ratkaisu sille taistelulle tulee. Hän sanoo: "Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sitten kuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana" (19:25-27).
Jumala siunasi Jobin elämän loppupuolta runsaammin (kaksinkertaisesti) kuin sen alkua. Hän sai takaisin entiset ystävät ja saman verran lapsia kuin hän oli menettänyt.
"Ja kun Job rukoili ystäväinsä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut" (Job. 42:10). Jobin nöyryys tulee tässäkin esille, kun hän sanoo ystävikseen niitä kolmea miestä, jotka olivat etsimässä vikoja ja virheitä hänen kärsimyksensä syyksi. Kyllä aito ja pyyteetön ystävyys on suuri ja kallisarvoinen asia seurakunnassa ja kaikkien lähimmäistemme kanssa. Ja se elämän loppupuoli ei ollutkaan vain muutamia päiviä, vaan kokonaista sataneljäkymmentä vuotta!
Meidän sukulunastajamme Jeesus Kristus elää
(Sukulunastaja, hepr. "Gooel" oli sukulainen, jolla oli oikeus ostaa suvun ulkopuolelle joutunut maaomaisuus takaisin sukuun tai lunastaa velkaorjaksi joutunut sukulainen vapaaksi.)
Meidänkin aikanamme monet ihmiset, kristitytkin ovat kokeneet jääneensä aivan yksin.
Mutta Jumalalle kiitos! On olemassa seurakunta, missä tehdään tiettäväksi yhteiset rukousasiamme. Jeesus Kristus ei hylkää eikä jätä meitä vaikeuksiemme keskellä oman onnemme varaan, vaan Hän kuulee rukouksiamme ja ojentaa auttavan kätensä meidän puoleemme. Meidän lunastajamme Jeesus Kristus on lunastanut ja sovittanut meidät sataprosenttisesti.
Jumala on armollinen
Pelastus on täydellinen ja siihen turvaten saamme tulla Hänen armonistuimensa eteen tänäänkin. Hepr. 4:16: "Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan." Termi "sen tähden" tarkoittaa sitä, että Jeesus on avannut tämän tien armonistuimelle ja hänen lapsinaan saamme lähestyä häntä rukouksin. "Sen tähden", että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.
Profeetta Jesajan sana Israelin kansalle hänen aikakautenaan (n. 740 eKr) sopii myös meille tänään. "Sen tähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sen tähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!" (Jes. 30:18). Tässä ei sanota, että Herra odottaa, jotta hän voisi kostaa ja kurittaa, vaan Herran ensisijainen tarkoitus on armahtaa, antaa anteeksi ja pelastaa jokainen ihminen, joka hänen puoleensa kääntyy apua etsien.
Lähestykää, tulkaa!
Jaakob sanoo: "Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä" (Jaak. 4:8). Jeesus sanoo: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon" (Matt. 11:28).
Jumala lähestyy ihmistä ja puhuu meille, mutta Hän odottaa myös, että ihminen lähestyisi Jumalaa ja puhuisi Hänelle. Jumala odottaa meiltä oma-aloitteellisuutta. Meillä on monenlaatuisia tarpeita lähestyä Jumalaa.
Job rukoili ystäviensä (hänen ystäviään olivat jopa hänen vikojensa etsijät ja syyttäjät) puolesta ja Jumala käänsi Jobin kohtalon. Meidänkin elämämme on Jumalan turvallisissa ja armollisissa käsissä.
Jumalan sallimus
Kaikki mitä Jumala sallii meille koituu meidän parhaaksemme, sillä Jumala on armollinen.
Paavalin sanat Rooman kristityille rohkaiskoon myös meitä tänään: "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa (suunnitelmansa) mukaan ovat kutsutut" (Room. 8:28).
Saakoon Jobin esimerkillinen kääntyminen kaikissa asioissaan Jumalan puoleen rohkaista meitäkin lähestymään Jumalaa. Jeesus Kristus istuu armonistuimella ja hän kuulee rukouksemme. Hän auttaa meitä meidän kaikissa tarpeissamme.
Heikki Kaikula