Miksi ja milloin paasto on tarpeellinen?

Jokainen uskova, joka on joskus paastonnut, on huomannut paaston hengellisesti vahvistavan vaikutuksen puhumattakaan rukousvastauksista, joita ei muuten ole tullut. Jeesus on tullut uudelleen rakkaaksi, kokousten ilmapiiri on muuttunut, sieluja pelastuu, sairaita parantuu, uskovat täyttyvät Pyhällä Hengellä, Sana avautuu, umpisolmut aukeavat. Jumala näyttää lisäksi antavan hyviä asioita, joita ei edes ole pyydetty...

Mistä tämä johtuu?

Voimmeko me lisätä jotakin ylimääräistä rukouksella ja paastolla Jeesuksen täytettyyn työhön?

Ovatko ne, jotka eivät pysty paastoamaan, jotenkin huonompia uskovia?

Jotta voisimme vastata edellä oleviin kysymyksiin, meidän on ymmärrettävä ensin jotain Jumalan toimintaperiaatteista maan päällä.

Jumalan ja ihmisen ikuinen työtoveruus

Jumala antoi jo luomisessa ihmisen tehtäväksi täyttää maa, tehdä se itselleen alamaiseksi sekä viljellä ja varjella sitä (1. Moos. 1:28, 2:15). Jumala ei ole koskaan tätä perunut, vaikka saatana saikin petettyä ihmisen. Jeesus hankki asemamme takaisin, ja uskovina meidän on yhteistyössä Jumalan armon avulla "hallittava" täällä maan päällä (Room. 5:17). Tämä hallinta alkaa oman elämän hallinnalla, jatkuu oman perheen hallintaan ja laajenee siihen määrään ja laajuuteen kuin Jumala armoaan antaa.

Paastoon ja rukoukseen liittyen tärkein pointti on kuitenkin juuri työtoveruus Jumalan kanssa. Vaikka Jumala on Kaikkivaltias, hän tekee kaiken maan päällä vastauksena esirukouksiin. Luomisen jälkeen Jumala ei ole ilman esirukousta tehnyt mitään. Voi olla, että rukoilija itse ei edes tiedä mitä rukoilee (kielillä rukoilu). Rukoukset voidaan myös rukoilla toisella puolella maapalloa. Ja joihinkin rukouksiin vastataan vasta pitkän ajan kuluttua, esim. Jeesuksen rukous uskovien yhteydestä Joh. 17. luvussa. Tosiasiana pysyy, että Jumala on todella syvästi sitoutunut yhteistyöhön luomansa ja lunastamansa ihmisen kanssa.

Ihmisen henki ja ihmisen usko

Ihminen on kolminaisuus: ruumis, sielu ja henki. Luonnollisessa tilassa elävän ihmisen henki on kuollut. Uskoontulossa Jumalan Sana ja Pyhä Henki koskettavat kuollutta henkeä ja se herää eloon. "Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen Sanan kautta." Yhteys Jumalaan on näin syntynyt. Vaikka henkemme on uudestisyntymisestä lähtien täydellinen, niin sielu kaipaa usein parantumista ja ruumiimme lopullinen lunastus tapahtuu vasta Jeesuksen tulemuksessa vaikka parantumisia voimme kokea jo tässäkin ajassa. Aika ajoin meidän on astuttava ulos ruumiin rajoituksista, ainakin osittain, nähdäksemme asiat kirkkaasti hengestämme käsin. Tähän paasto on hyvänä apuna.

Usko ja ihmisen henki liittyvät läheisesti yhteen. Jumala on Henki ja uudestisyntynyt ihminen on henkensä kautta yhteydessä Jumalaan. Kommunikointi ja yhteys työtoverien, Jumalan ja ihmisen, välillä tapahtuu siis hengen kautta. Usko taas ei ole ruumiin uskoa eikä sielun uskoa vaan sydämen uskoa. Sydän tarkoittaa Uudessa testamentissa juuri ihmisen henkeä. Usko on hengen ominaisuus ja kyky, joka vaikuttaa yli näkyvän todellisuuden. "Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman, ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme" (1. Joh. 5:4).

Jumalan armotalous perustuu uskoon

Golgatan työssä vapautui niin valtava hengellinen pääoma, että sen hoitamiseen tarvitaan välikappaleita täällä maan päällä. Me uskovat olemme juuri noita Jumalan armon taloudenhoitajia. Ja tämä Jumalan koko armotalous Uudessa Liitossa perustuu juuri uskoon. "...Jumalan armotaloutta, joka perustuu uskoon" (1. Tim. 1:4).

Mark. 11:22: "Jeesus vastasi ja sanoi heille: 'Pitäkää usko Jumalaan (pitäkää Jumalan kaltainen usko). Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi. Sen tähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva."

Meidän ongelmamme on juuri tässä: uskomme on usein heikko. Enkä tarkoita nyt pelastavaa uskoa vaan sitä uskoa, joka saa asiat tapahtumaan – Jumalan valtakunnan esiin murtautumista. Uskon heikkous ei ole henkemme heikkoutta vaan sitä, että muut asiat ovat syrjäyttäneet henkemme, koska tahtomme on vapaa keskittymään mihin haluaa. Useimmiten ulkonaiset olosuhteet, ruumiin tarpeet ja sitä kautta sielun erilaiset halut selättävät henkemme. Ja jos se millä uskomme, sydämellämme (lue: hengellämme), on syrjäytetty niin silloin usko on heikko. Paaston tärkein arvo onkin sen välinearvo uskon vahvistamisessa.

Miten se käytännössä tapahtuu?

Uskova on Pyhän Hengen temppeli, Jumala asuu hänessä. Huomiomme voi kiintyä silti enemmän tämän ulkonaisen temppelin hoitoon – "mitä söisimme, mitä joisimme, mitä päällemme pukisimme" – kuin Häneen, joka temppelissä asuu. Raamatullisessa paastossa luovumme tietoisesti ulkonaisen temppelin huoltamisesta kiinnittääksemme huomiomme Herraamme ja Pelastajaamme. Paasto heikentää ruumiin toimintoja mutta koska henkemme ei tarvitse maallista ruokaa, paasto ei vaikuta siihen mitenkään. Henkemme on koko ajan yhtä vahva, paastossa ja ilman paastoa. Vain Jumalan Sana ja Pyhä Henki vahvistaa henkeämme. Usein paastoaja tulee välinpitämättömäksi ulkoiselle maailmalle. Myös ajankulu menettää merkitystään. Ulkonaisesti näkyvät olosuhteet voivatkin usein olla todellisena esteenä uskolle, Jumalan mielipiteelle asiaan. Kun ulkomaailma menettää merkitystään, niin Jumalan näkökulma ja mielipide asiaan kirkastuu hengessämme. Se on aina Jumalan Sanan mukainen ja avautuu ja varmistuu useimmiten juuri Sanan vahvistamana. Se ei riipu olosuhteista, ajasta eikä oman järkemme rajoituksista. Kyse onkin siitä, että ruumiin ollessa heikko ja myös sielumme kääntyessä Jumalan puoleen hengellämme on "ylivoima" muun inhimillisyytemme ylitse. Ja uudestisyntynyt henki on uskovan todellinen "minä".

Olen joskus verrannut paastoavaa uskovaa nelivetotraktoriin. Sitä voidaan tietenkin käyttää paikallaan vaikka sirkkelin pyörittämiseen. Vetohommissa traktori saattaa juuttua kiinni, jos vain kaksi pyörää vetää. Mutta kun laitetaan neliveto päälle, niin se menee melkein mistä vain. Traktoriin ei kuitenkaan tule mistään ulkopuolelta lisävoimaa. Kyse on siitä, että sisäiset kytkennät ovat nyt tarkoituksenmukaiset tehtävän suoritukselle. Paastossa ja rukouksessa henkemme kytkeytyy "päälle", yleensä kolmen ensimmäisen päivän aikana, jos olosuhteet, järki tai muut ajalliset rajoitukset ovat hallinneet sitä ennen voimakkaammin.

Paaston päämäärä on uskonvarmuus

Usko on suurempaa kuin rukous tai paasto. Rukous ja paasto tarvitsevat uskoa mutta usko ei enää tarvitse rukousta ja paastoa. Usko on päämäärä, rukous ja paasto vain välineitä siihen pääsemiseksi. Uskolla tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että minulla on varmuus, että Jumala on kuullut minua ja minulla on jo se, mitä olen anonut – tai vielä enemmän. Todellinen raamatullinen usko voi kohdistua vain Jumalan Sanaan ja tämän Sanan ilmoittamaan Jumalaan. Jumalasuhde on aina kaksipuolinen: me puhumme Jumalalle ja Jumala puhuu meille. Ylivainion Niilo sanoi, että "tehokkain tapa avata vaikkuuntuneet korvat Jumalan äänelle on paasto". Kyse on juuri siitä, että ruumiillisen tilan heikennyttyä paastossa hengellämme on ylivoima muun inhimillisyytemme ylitse.

Minulla paastoon liittyy usein läpimurron kokemus. Tiedän silloin tasan tarkkaan, että asia on hoidettu ja nyt voin lopettaa paaston. Usein tuo läpimurto purkautuu voimakkaana kielilläpuhumisena, voitontanssina, itkuna tai nauruna. Se on hyvin voimakas ja todellinen hengellinen kokemus. Se on samalla uudelleen Pyhällä Hengellä täyttyminen. Jumala voi silloin puhua ja tehdä asioita, jotka eivät muuten tapahtuisi. Siksi en useinkaan aloittaessani tiedä miten pitkään paastoan. Paastoan niin kauan, että läpimurto tulee. Joskus voin paastota muutaman päivän ilman läpimurron kokemustakin vain keskittyäkseni paremmin esim. Raamattuun.

Paaston välinearvo näkyy parhaimmin juuri siinä, että eihän paaston ja läpimurtokokemuksen jälkeen kukaan enää jatka paastoa. Uskon syntyminen on ollut päämäärä ja silloin ollaan päämäärässä! Näkyvä rukousvastaus voi realisoitua näkyvässä maailmassa esille vasta kuukausien tai jopa vuosien kuluttua. Sen puolesta ei kuitenkaan enää tarvitse rukoilla anomismielessä. Kiittää kyllä voi.

Uskonvarmuus voi tulla ilman paastoakin

Paastolla emme siis voi lisätä mitään Golgatan täytettyyn työhön. Kyse onkin tämä voiton eläväksi todellisuudeksi tulemisesta meille omassa elämäntilanteessamme, tietyssä ajassa ja paikassa. Joku voi tähän päästä myös ilman paastoa, pelkästään rukouksen ja Sanan totuuden avautumisen kautta.

Kuvaavaa on erään sananjulistajan kokemus, jossa hän kohtasi riivatun henkilön. Riivaaja örisi hänelle, että "minä en lähde kuin rukouksella ja paastolla". Perkele osaa kyllä Raamatunkin! Hetken ajan saarnamiehen valtasi epätoivo, koska takana oli tukeva aamiainen. Samassa hetkessä hänelle avautui vielä suurempi totuus: "Minussa asuu Hän, joka on paastonnut 40 vrk ja joka Golgatan keskimmäisellä ristillä voitti myös saatanan!" Riivaaja lähti välittömästi ilman rukousta ja paastoakin.

Jos joku ei pysty paastoamaan esim. ruumiillisen sairauden vuoksi niin hän ei suinkaan ole huonompi uskova. Henkemme on aina täydellinen, olipa muu tila mikä tahansa, jos uskomme Kristukseen. Voipa olla että jostain vaivasta kärsivä on juuri vaivansa tähden uskossa vahva, koska hänen henkensä on silloin koko ajan voitolla hänen muusta inhimillisyydestään. Paavalinkin voima tuli suureksi heikkoudessa.

Oma kokemukseni paaston tarpeellisuudesta liittyy juuri siihen, että aika ajoin huomaan suhteeni Herraan väljähtyneen. Tai sitten arkielämän huolet ovat vieneet huomioni. Tai joku asia vaatii ehdotonta Jumalan asiaan puuttumista. Voi olla, että jopa Herran työssä olen ollut niin kiireinen, että se tärkein suhde on jäänyt liian vähälle huomiolle. Silloin on oikea hetki paastota.

Markku J. Kumpula