Paastosta opetusta

Aloitamme lukemalla kaksi raamatunjaksoa tapahtumista, joista käy ilmi, mikä rooli paastolla oli silloin, kun kristillisen uskomme perustuksia laskettiin.

Ensin 2. Moos. 34:27-28: "Herra sanoi Moosekselle: ´Kirjoita muistiin nämä käskyt, sillä ne ovat sinun ja Israelin kanssa tekemäni liiton ehdot.´ Mooses viipyi vuorella Herran luona neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta. Ja hän kirjoitti tauluihin liiton ehdot, nuo kymmenen käskyä."

Uudesta testamentista Matt. 4:1-2: "Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä."

Mitä paasto on?

Paasto on luopumista, kieltäytymistä ruuasta ja joskus jopa juomasta. Paasto-sanan taustalla on kreikankielinen sana nesteia; ne- on kieltosana ja esthio on syödä; ei-syödä.
Paastota-verbi, tekemistä merkitsevä sana, on nesteuo.

Yleensä näitä sanoja käytetään vapaaehtoisesta hengellisestä paastosta mutta sanaa käytetään myös siinä merkityksessä, että paastoaminen johtuu ruuanpuutteesta. Näin oli mm. Paavalin tapauksessa hänen kertoessa vaikeuksistaan (2. Kor. 6:5).

Paaston muodot

Normaalipaasto eli ns. vesipaasto. Paasto tarkoittaa olla syömättä mitään. Normaalipaastolla tarkoitetaan yleisintä paaston muotoa, jolloin juodaan vain vettä.

Täyspaasto tarkoittaa, että kaikesta ravinnosta kieltäydytään. Myös vedestä!

Puolipaasto tarkoittaa ruokavalion rajoittamista tai keventämistä.

Vaikka tämän nimisinä käsitteinä nämä eivät esiinnykään Raamatussa, näitä kaikkia paaston muotoja löytyy Raamatun kertomuksista useita.

Paaston pituudet

Paaston pituuksista mainittakoon tässä yhteydessä ainoastaan sen verran, että Raamatussa mainittujen paastojen pituudet vaihtelevat yhdestä päivästä tai yhdestä yöstä aina 40 vuorokauteen.

Erilaisia viikoittain, kuukausittain ja vuosittain pidettäviä paastoja on myös mainittu.

Raamatussa on mainittu myös paastoja, joiden pituutta ei kerrota. "Polveni horjuvat paastoamisesta, olen pelkkää luuta ja nahkaa" (Ps. 109:24). Psalmissa ei kerrota, kuinka kauan ja millaista paastoa Daavid vietti, mutta ilmeisen pitkä ja ankara paasto hänellä tässäkin on takanaan.

Paasto on osa hengellistä elämää

Mooseksen laki edellytti paastoa vain kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä. "Teidän on aina noudatettava tätä määräystä: seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä teidän tulee paastota, eikä kukaan teistä, ei myöskään keskuuteenne asumaan asettunut siirtolainen, saa silloin tehdä mitään työtä, sillä sinä päivänä toimitetaan teidän syntienne sovitus ja te tulette jälleen Herran edessä puhtaiksi kaikista synneistänne" (3. Moos. 16:29-31).

Maanpaon jälkeen oli tullut tavaksi paastota kahdesti viikossa. Luuk. 18:12:ssa on ote hurskaan fariseuksen rukouksesta: "Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan."

Juutalaisten viikoittaiset paastopäivät olivat torstai ja maanantai. Nämä päivät määräytyvät perimätiedosta, jonka mukaan Mooses meni Jumalan vuorelle torstaina ja tuli sieltä alas maanantaina. Vaikka tämä paasto ei ollut pakollista, jokainen uskonsa vakavasti ottava juutalainen noudatti sitä.

Paasto oli ollut käytössä erityistarkoituksessa ja -tilanteissa, mutta siitä oli tullut pelkkä muotomeno ja uskonnon harjoitusmuoto, jolla oli oma itseisarvonsa. Hurskaan fariseuksen ja syntisen publikaanin kertomuksesta huomaamme, ettei Jeesus ensinkään arvostanut tällaista omavanhurskaudessa suoritettavaa paastoa. Eikä fariseus tyytynyt kehaisemaan ainoastaan paastoamisellaan vaan kehaiseepa hän uhraamisellaankin.

Matt. 9:14-15 kertoo: "Sitten Johanneksen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo. He sanoivat: ´Meille ja fariseuksille paastoaminen on tärkeää. Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?´ Jeesus vastasi heille: ´Eivät kai häävieraat voi surra silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin he paastoavat.´"

Myös Markus ja Luukas kertovat samasta tapauksesta. Kyseiset raamatunkohdat ovat Mark. 2:18-22 ja Luuk. 5:33-39.

Evankelistat kirjoittavat tilanteesta, jossa Johannes Kastajan opetuslapset tulivat kysymään Jeesukselta, miksi tämän opetuslapset eivät paastonneet. Johannes seuraajineen oli tunnettu paastoistaan ja rukouksistaan. Jeesuksen oppilaat sen sijaan eivät noudattaneet tällaisia tapoja.
Tosin Johanneksen oppilailla oli nyt syytäkin paastota. Heidän johtajansa virui vankityrmässä ja hänen julistuksensa oli tyrehtynyt. Lisäksi Johanneksen erämaassa kaikuneet profetiat eivät näyttäneen toteutuvankaan.

Jeesus ei ala tässäkään asiassa selittelemään. Jeesus ei kiellä paaston merkitystä mutta näyttää kuitenkin siltä, että Hänen seurassaan juutalaiset paastotavat olivat käyneet turhiksi. Nyt elettiin jo Messiaan aikaa! Juutalaisten paastot olivat siis käyneet tarpeettomiksi ja kristittyjen paaston aika tulisi vasta myöhemmin – Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen.

Jeesus puhuu sulhasesta ja häävieraista. Jeesuksen kertoma vertaus liittyy paastoamiseen käytännöllisellä tavalla. Häät nimittäin kestivät tuolloin kokonaisen viikon. Hääviikolla normaalit velvollisuudet eivät rasittaneet vieraita, ei paastoaminenkaan. Kun sulhanen ja morsian olivat vieraiden seurassa, heidän ei tarvinnut paastota.

Tässä vertauksessa Jeesus oli nyt sulhanen. Nyt ei suinkaan ollut paaston, vaan ilon aika. Sitten kun sulhanen otettaisiin pois, heidän olisi aika paastota. Tähän vertaukseen kätkeytyy myös viesti, että Jeesus on Messias.

Jeesus odottaa seuraajiensa paastoavan

Hän pitää seuraajiensa paastoamista itsestään selvänä hengelliseen elämään kuuluvana asiana. Matteus kertoo evankeliuminsa 6. luvun alussa, että opettaessaan köyhien auttamisesta, almujen antamisesta, rukoilemisesta ja paastoamisesta Jeesus ei sano, että jos autat köyhiä, jos annat almuja, jos rukoilet, jos paastoat vaan Hän sanoo:

"Kun siis autat köyhiä, - - -
Kun annat almun, - - -
Kun rukoilette, - - -
Kun sinä rukoilet, - - -
Kun paastoatte, - - -
Kun sinä paastoat, - - -"

Myös alkuseurakunnassa paasto oli osa hengellistä elämää

Ainakin 400 vuoden ajan Jeesuksen jälkeen kuuliaiset kristityt paastosivat kahdesti viikossa. Kristityt paastosivat sekä yksityisesti että seurakunnassa.

Luukas kertoo Apostolien teoissa, että seurakuntien johtajat ja ainakin osa myös seurakuntalaisista paastosi. Jumalan palvelus, rukous ja paasto näyttävät liittyneen kiinteästi toisiinsa. "Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: ´Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.´ Niin he paastosivat ja rukoilivat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan" (Ap. t. 13:1-2).

Paavali mainitsee paastonneensa yksityisestikin: "Olen raatanut ja nähnyt vaivaa, valvonut paljon, kärsinyt nälkää ja janoa, paastonnut usein, palellut vähissä vaatteissa" (2. Kor. 11:27).

Seurakunnan ensimmäisinä vuosisatoina myös kirkkoisät opettivat paastoa

Syyrian kirkon tunnetuimpia hahmoja oli 300-luvulla elänyt, Pyhän Hengen soittimeksikin kutsuttu, Efraim Syyrialainen. Hänen paastorukouksena kuului:

"Herra, elämäni Valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.

Anna minulle, sinun palvelijallesi,
sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.

Oi, Kuningas ja Herra!
Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi,
sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti. Aamen."

Myös uskonpuhdistuksen johtajat korostivat paastoa

Luther kehotti kristittyjä paastoamaan ja paastosi itsekin säännöllisesti päivän viikossa. Lutheria jopa arvosteltiin liiallisesta paastosta, sillä hänellä oli paljon myös muita paastoja.

Kaikki suurten herätysten johtajat ovat paastonneet

Mm. Wesley kehotti kaikkia metodisteja paastoamaan kaksi kertaa viikossa. Hän ei suostunut siunaamaan metodistipapiksi ilman, että pappiskandidaatti paastosi keskiviikkoisin ja perjantaisin joka viikko. Tällaiselle paastovaatimukselle ei kuitenkaan löydy perusteita Raamatusta.

Paasto on itsensäkieltämistä

Jouko Kuusinen kirjoitti Kuukausilehden pääkirjoituksessa: "Paaston tehtävä on ihmisen alas ajaminen. Ei lopun tekeminen. Paasto ei pyri kääntämään katsettamme itseemme ja omaan surkeuteemme, vaan Jumalaan ja hänen tahtoaan kuvastavaan Kristukseen, hänen kärsimyksiinsä ja kuoleman kukistaneeseen elämään. Viime kädessä paasto merkitsee kivuliasta matkaa Siinailta Siioniin, laista evankeliumiin, teoista armoon. Se on ihmistä riisuvaa mutta Kristusta kirkastavaa ja Jumalalle kaiken kunnian antavaa. Se matka saattaa olla pitkä ja se tie on tuskien. Kärsivän Herramme siunaamaa paastonaikaa – kuinka pitkä se lieneekin."

Andrew Bonar on todennut: "Paasto on kieltäytymistä kaikesta, mikä estää rukousta."

Paaston tarkoitus

Paaston pääasiallisena tarkoituksena tulee olla se, että erotamme aikaamme Jumalalle. Alistamme fyysiset tarpeemme ja annamme etusijan hengellisille asioille.
Irrottaudumme joksikin aikaa normaaleista rutiineistamme ja aineellisista asioistamme. Keskitymme kaikella henkisellä ja hengellisellä voimallamme Jumalaan ja rukoukseen.

Normaaliin elämään liittyvät asiat eivät suinkaan ole epäpyhiä tai epähengellisiä. Kyseessä on luvallisten ja tarpeellisten asioiden alistaminen hengellisten tavoitteiden alle.

Andrew Murray: "Rukous on se käsi, jolla tartumme näkymättömään. Paasto on käsi, jolla irrotamme sidonnaisuutemme näkyvään."

Paasto kuuluu olennaisena osana syvään rukouselämään ja Jumalalle erottautumiseen. Naisprofeetta Hanna on tästä meille erinomainen esimerkki: "Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen" (Luuk. 2:36-37).

Joskus jonkin kokoussarjan tms. aikana me saatamme puolileikillisesti todeta, että meistä tuntuu kuin asuisimme täällä rukoushuoneella. Hannasta voimme hyvällä syyllä näin sanoakin sillä "hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen".

Jean Calvin kirjoitti: "Aina kun ihminen valmistautuu rukoilemaan Jumalaa jonkin tärkeän asian suhteen, hänen olisi syytä liittää rukoukseen paastoaminen."

Paaston tarkoituksena voi olla myös Jumalan johdatuksen etsiminen. Luukas kirjoittaa: "Kullekin seurakunnalle he valitsivat vanhimmat, ja rukoiltuaan ja paastottuaan he jättivät opetuslapset Herran turviin, hänen, johon nämä nyt uskoivat" (Ap.t. 14:22). Paavali ja Barnabas valitsivat perustamiinsa seurakuntiin vanhimmat vasta pyydettyään Jumalan johdatusta asiassa rukoillen ja paastoten.

Voimme rukoilla ja paastota myös sairauden aikana. 2. Sam. 12:16 kertoo Daavidin paastonneen sairaan poikansa puolesta: "Daavid kääntyi pojan vuoksi Jumalan puoleen, paastosi ja vietti yönsä maaten paljaalla lattialla." Daavid paastosi epätoivoisesti mutta silti lapsi viikon kuluttua kuoli.

Kyselin NetMissionin keskustelufoorumilla ihmisten kokemuksia paastosta. Eräs käyttäjistä kirjoitti: "Kerran päätin, etten syö ennen kuin sisareni tytär paranee tai että Jumala sanoo "syö!". Ehdin juoda vettä reilut kolme viikkoa, kun tieto parantumisesta tuli. Ajattelen, että kolkuttavalle avataan."

Raamatusta löytyy esimerkki myös oman sairauden aikana harjoitetusta paastosta: "Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään, ei syönyt eikä juonut" (Ap. t. 9:9). Luukas kertoo Paavalin olleen täyspaastossa kolme päivää sokeutensa aikana. Tässä lienee varoittava sana paikallaan. En ole lääkäri mutta tuntuisi siltä, että oman sairauden aikana ei ole hyvä paastota!

Raamatussa toki mainitaan monia muitakin syitä paastota. Raamatussa kerrottujen esimerkkien mukaan voimme paastota myös surun kohdatessa (1. Sam. 31:11-13), katumisen merkkinä (5. Moos. 9:18), sodan tai onnettomuuden uhatessa (Tuom. 20:26).

Paaston motiivit

Paastoammeko tavan vuoksi tai kenties huonon omantuntomme takia? Haluammeko kerätä jotakin paastopankkiin, johon voimme tarvittaessa vedota? Yritämmekö hankkia sillä muiden ihmisten hyväksyntää? Kai hyvällä paastolla ainakin Jumalan siunauksia tai rukousvastauksia saa?

Ei, ei mikään näistä ole oikea motiivi paastota! Tapa on aivan turha muotomeno. Emme myöskään voi paastollamme pyyhkiä pois tottelemattomuuttamme. Emme voi paastollamme ansaita Jumalalta yhtään mitään! Kaikki perustuu Jumalan armoon, kiitos Jumalalle siitä.

Jeesus opettaa paaston oikeista motiiveista jo aiemmin mainitussa Matt. 6:16-18. Tämä on muuten ainut kerta, kun Jeesus opettaa paastosta: "Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut."

Ensin Hän antaa kielteisen käskyn: "...älkää olko synkän näköisiä..." Emme saa näyttää surkeilta ja nuhruisilta, emmekä saa valitella nälkäämme tai janoamme.

Sitten Hän antaa myönteisen käskyn: "Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa." Meidän tulee pitää huolta ulkoisesta olemuksestamme myös paaston aikana, ettei kukaan arvaa meidän paastoavan.

Lopuksi Jeesus antaa paastoamiseen liittyvän lupauksen: "Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut." Tämä Jeesuksen lupaus toteutuu yhtä varmasti kuin Raamatun muutkin lupaukset. Jos tämä ei toteudu, eivät toteudu mitkään muutkaan Raamatun lupaukset. Paastotessamme Jumalan sanan mukaan Hän siunaa ja palkitsee aivan varmasti!

Jeesus anna mitään ohjetta siitä, kuinka usein tai kuinka kauan meidän tulee paastota. Mikään hengellinen osa-alueemme ei saa olla lakihenkinen rutiini! Paastokaan ei tee tästä poikkeusta. Paasto on kristittyjen etuoikeus etsiä Jumalaa, lähestyä Jumalaa ja erottautua Jumalalle niin usein kuin itse koemme ja haluamme.

Emme tee oikeutta Jesajalle, jos emme ota tässä yhteydessä tarkasteluumme myös "suurta paastolukua", Jesaja 58:1-9: "Huuda kurkun täydeltä, älä arkaile, anna äänesi kaikua kuin pasuuna! Kerro kansalleni sen rikokset, Jaakobin suvulle sen synnit. Minua he ovat etsivinään päivästä päivään ja kyselevät tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka noudattaa vanhurskautta eikä ole hylännyt Jumalansa säätämää oikeutta. He pyytävät minulta oikeudenmukaisia tuomioita, he pyytävät Jumalaa puolelleen ja sanovat: ´Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?´

´Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne. Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin. Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi?

Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: `Tässä minä olen.`"

Tässä näemme oikean ja väärän paastoamisen – oikeat ja väärät motiivit. Jumala sanoo, että israelilaiset kyllä paastoavat ja kurittavat itseään mutta he ovat vain etsivinään Jumalaa! Jumala sanoo myös, että israelilaiset paastotessaankin etsivät vain omia etujaan. He harjoittavat asketismiakin mutta senkin motiivit ovat heillä väärät.

Kuten aiemmin lukemassamme Matteuksen evankeliumin kohdassa, tässäkin vanhurskaat teot kuuluvat oikeaan paastoon. Jumala eheyttää ja itse Vanhurskaus kulkee paastoajan edellä ja varjelee häntä. Kun kutsumme Herraa, Hän vastaa: "Tässä minä olen." Eikö ole valtava lupaus?

Palataan hetkeksi alussa lukemiimme raamatunkohtiin

Alussa luimme: "Herra sanoi Moosekselle: ´Kirjoita muistiin nämä käskyt, sillä ne ovat sinun ja Israelin kanssa tekemäni liiton ehdot.´ Mooses viipyi vuorella Herran luona neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta. Ja hän kirjoitti tauluihin liiton ehdot, nuo kymmenen käskyä" (2. Moos. 34:27-28).

Ja mitä tapahtui? Raamatunkohta jatkuu: "Kun Mooses laskeutui Siinainvuorelta molemmat liitontaulut käsissään, hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt, mutta kun Aaron ja israelilaiset näkivät Mooseksen kasvojen säteilevän, he pelkäsivät mennä häntä vastaan" (2. Moos. 34:29-30).

Me emme ehkä ihan näin lähelle Jumalaa – ainakaan fyysisesti – pääse kuin Mooses. Raamattu lupaa, että paastossa pääsemme lähemmäksi Jumalaa kuin ilman paastoa!

Matt. 4:1-2 luimme: "Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä."

Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä vuorokautta, Paholainen alkoi kiusata Häntä. Kuinka on mahdollista, että Jeesus voitti Paholaisen vaikka Jeesus oli varmasti heikossa kunnossa tuon rankan erämaassa viettämänsä paaston jälkeen? Jeesus oli tuolloin ruumiillisesti ehkä heikoimmillaan mutta hengellisesti Hän oli väkevimmillään! Jeesus voitti Paholaisen koettelemukset rukouksella, paastolla ja Jumalan sanalla!

Wesley Duewel on sanonut: "Kun etsimme Jumalaa kokosydämisesti rukouksessa ja paastossa, Hän voi tehdä asioita, jotka eivät olisi mahdollisia tavanomaisen rukouksen avulla."

Minä en ole suurten rukousten ja pitkien paastojen mies. Haluan silti meidän miettivän, onko meillä tässä jotain opittavaa? Olisiko meidän tarkistettava rukous- ja paastotottumuksiamme – yksityisinä uskovina mutta myös seurakuntana?

Kun asetamme tavoitteita seuraavalle työkaudellemme, olisiko meidän syytä erottaa enemmän aikaamme Jumalan tahdon etsimiseen myös rukouksen ja paaston kautta? Puhumattakaan silloin kun seurakuntana teemme tärkeitä päätöksiä, visioimme tulevaisuuttamme tai laadimme työtämme koskevia pitkän tähtäimen suunnitelmia?

Olipa kysymyksessä yksityinen tai yleinen syy, paastoa kannattaa ainakin harkita. Voimme kysyä, miten Jumala tahtoo eri elämän tilanteissamme meidän menettelevän.

Emme tiedä, mitä tapahtuu, mutta Jumalan sanan perusteella tiedämme, että jotain tapahtuu! Se on ainakin varmaa, että me itse muutumme!

Seppo Paldanius – raamattutunti