Pelko ja pelottelu

Raamattu puhuu Herran pelosta. Alkuseurakunta vaelsi Herran pelossa (Ap. t. 9:31) ja Paavali tiesi, mitä Herran pelko on (2. Kor. 5:11). Toisaalta Paavali varoitti tessalonikalaisia pelottelijoista (2. Tess. 2:2) ja selvitti roomalaisille orjuutetun väärää pelkoa (Room. 8:15). Oikea Herran pelko ilmenee mm. vaelluksessa, pyhityksessä, Jumalan palvelemisessa ja evankeliumin työssä. Väärä Herran pelko heijastuu eniten Jumala-suhteeseen ja lopputapahtumien odotukseen. Raamattu kertoo myös monista muista peloista, mutta niihin ei tämän kirjoituksen puitteissa puututa.

Vääriä pelkoja

Lainalainen pelko vääristää Jumala-suhteen. Lainalainen mieli synnyttää tämän pelon. "Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ´Abba! Isä!´" (Room. 8:15). Orjan suhde isäntään ei ole sama kuin lapsen suhde Isään. Kristitty voi elää lainalaisuudessa ja väärässä pelossa.

Lainalaisuus ilmenee mm. jatkuvana rangaistuksen pelkona (Room. 4:15), suorituksina ja riittämättömyyden tunteena (Gal. 4:9,10; Hebr. 9:9). Se voi ilmetä myös vihana, syytöksinä ja riitana (Room. 4:15, 11:2, 14:1; Gal. 5:14,15).

Lainalaisuus voi johtua puutteellisesta tai väärästä Sanan opetuksesta. Omastatunnosta on tullut lainalainen. Kun ei ole oikeaa Sanan tietoa, omatunto on heikko (1. Kor. 8:7). Tällöin Sanan ja Pyhän Hengen sijaan ohjaavat sisäistetyt vaatimukset eli yliminä. Pohjalla liittolaisena voi olla yliherkkä mieli ja särkynyt tunnemaailma. Lainalainen ihminen tarvitsee voimakkaan opetuksen Kristuksen täytetystä työstä (Gal. 3:1, 4:19; Hebr. 13:9). Silloin lapseuden henki pääsee vaikuttamaan.

Herran päivän pelon aiheuttaa väärä lopun aikoja koskeva pelottelu. Paavali kirjoitti: "Ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikään kuin Herran päivä jo olisi käsissä" (2. Tess. 2:2).

Herran päivä alkanee ns. Harmagedonin taistelulla ja jatkunee tuhatvuotisena valtakuntana. Tessalonikan kristittyjä ahdistettiin lopun ajan tapahtumilla. Oli vääriä hengen sanomia, vääriä tulkintoja ja Paavalin lähettämiksi väitettyjä kirjeitä. Jos orjuuden henki oli paha, niin myös pelottelun henki oli sitä.

Aika ei ole paljon muuttunut. Viime vuosikymmeninä on ollut samoja ilmiöitä. Pelottelijat ovat olleet liikkeellä. 30 vuotta sitten levitettiin Aarne Ylpön nimiin pantua profetiaa: Suomella on jäljellä kaksi itsenäisyyspäivää. Ylppö itse kielsi koskaan profetoineensa näin, mutta moni lähti peloissaan ulkomaille varsinkin Itä-Suomesta. Suomen miehityksellä on peloteltu senkin jälkeen.

Vaikka emme olisi mitenkään innostuneet EU:sta ja näkisimme tuon monikansallisen yrityksen kielteiset puolet, niin EU:n vetäminen esiin lopullisena pedon valtakuntana ja uskovien valittavaksi on ohi Raamatun. Se ohjaa uskovien mielenkiinnon askartelemaan toissijaisilla asioilla; pois sielujen pelastamisesta, pyhityksestä ja muusta tarpeellisesta. Me olemme meistä riippumatta EU:ssa, eikä sieltä uskovien päätöksin tulla pois. Meidän on syytä tarkata ajan merkkejä pysyäksemme valveilla, mutta me emme voi muuttaa Jumalan päättämää historian kulkua. Päinvastoin meidän tulee olla kaikissa oloissa valmiita kaikkeen ja tehdä Jumalan meille antamaa työtä.

Jeesus puhui niille, jotka luulivat, että Jumalan valtakunta ilmestyy kohta, vertauksen uskotuista leivisköistä (Luuk. 18:11-) ja osoitti näin, että tärkeämpi kuin tarkka ajankohdan arvaaminen on leivisköillä asioiminen. Raamatun kristityt toisaalta odottivat Jeesuksen tulevan pian (1. Tess. 1:10; Tiit. 2:13) – niin kuin morsiusmieli aina odottaa – mutta toisaalta he tiesivät tulemuksen viipyvän (Matt. 25:5,19; Luuk. 19:11-13, 21:9; 2. Tess. 2:1,2). Uskovilla tulisi olla kaikkina aikoina valvova työ- eikä sensaatiomieli.

Viimeisimpiä kiertokirjeitä, jotka ovat aiheuttaneet tarpeetonta ahdistusta, on mikrosirusta varoittava kirje. Kirjeen mukaan tällainen ihmiseen laitettava mikrosiru on pedon merkki.

Tämänhetkinen tekninen taso lienee, että kotieläimiin voidaan niiden löytämiseksi laittaa jonkinlainen mikrosiru. Ihmiseen sitä tuskin vielä pitkään aikaan pystytään laajamittaisesti soveltamaan.

Tällainen mikrosiru ei sinänsä ole pedon merkki, vaan merkki on se, joka on selitetty Ilmestyskirjan 13. luvussa. Systeemit antikristuksen käyttöön on luonnollisesti luotava valmiiksi seurakuntatalouskaudella, mutta systeemien sisältö ratkaisee eli se, mitä merkitään; ei jokin sädetys-, viivakoodi- tai mikrosirusysteemi. Kaikilla näillä on vuosien mittaan peloteltu, mutta on turha huolehtia systeemeistä, ennen kuin nähdään, mitä niillä tarjotaan. Toivon mukaan seurakunta on ylhäällä silloin, kun antikristuksen merkki tulee voimaan.

Oikea pelko

Jeesus sanoi: "Älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin" (Matt. 10:28). Mitä sisältää oikea Jumalan pelkääminen?

Hebr. 12:28 sanoo: "Olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla." Tässä pelko-sanan merkitys on varovaisuus, kunnioitus ja pelko. Samaa sanaa on käytetty Jeesuksesta Hebr. 5:7:ssä, kun sanotaan: "Hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden." Oikea jumalanpelko on siis Kristuksen ominaisuus, hänen luonteenpiirteensä. Tähän pelkoon liittyy kiitollisuus. Se ei ole ahdistavaa tai tuhoavaa, vaan elämää virvoittavaa Jumalan kunnioitusta.

Uusi testamentti käyttää toistakin pelko-sanaa, joka merkitsee pelkoa ja kunnioitusta, mutta sen verbimuotoon sisältyvät myös merkitykset "olla kauhuissaan" ja "paeta".

Kauhistuvaa Herran pelkoa tarvitaan myös. Se liittyy erityisesti pyhitykseen. Pietari kirjoittaa viitaten Jumalan tuomioon: "Vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika" (1. Piet. 1:17). Edellä hän puhuu tietämättömyyden ajan himoista. Niitä kuvasivat maassa liikkuvat inhottavat pikkueläimet, joita koskevasta 3. Mooseksen kirjan kohdasta Pietari ottaa lainauksen tekstiinsä (3. Moos. 11:41-44; 1. Piet. 1:16). Niin kuin israelilaisen tuli kauhistua tauteja levittäviä pikkueläimiä, uskovan tulee kauhistua tuhoavia lihan himoja.

Myös Paavali käyttää samaa sanaa puhuessaan uskovien tuomiosta ja sielujenvoittamisesta (2. Kor. 5:11). Oikea Herran pelko liittyy Herran työhön. Se asettaa arvot iäisyysnäkökulmaan, ja näin ihminen ei petä itseään. Hän koettaa saada toisiakin uskomaan, että heidän sielunsa pelastuisivat. Tämä ei ole kuitenkaan pakkomielteistä käännyttämistä, sillä siihen liittyy Kristuksen rakkauden terve vaikutus (2. Kor. 5:14). Alkuseurakunta vaelsi tällaisessa pyhitys- ja tilitietoisuuspelossa (Ap. t. 9:31). Kun siihen liittyi Pyhän Hengen virvoittava vaikutus, seurakunta lisääntyi. Väärä pelko karkottaa ihmiset; oikea Herran pelko on kääntymykseen vetävää.

Juhani Kuosmanen