Pyhän Hengen kasteen tarkoitus, lupaukset ja armolahjat

Jo vanhan liiton aikana Henki täytti ihmisiä, asui heissä, puhui ja teki voimatekoja heidän kauttaan (Tuom. 6:34, Ps. 51:13, Ap. t. 4:25). Vanhan testamentin kasteet olivat papillisia (2. Moos. 40:31-34), kuninkaallisia kansanjohtajan tai tuomarin tehtävään (5. Moos. 31:14,15) tai profeetallisia (4. Moos. 11:29). Kuitenkin Vanha testamentti ennusti laajemmasta Hengen vuodatuksesta (Jes. 32:15, 44:3), jonka merkkeinä olisivat vieraalla kielellä puhuminen (Jes. 28:11), ennustamiset ja näyt (Jooel 2:28,29).

Uuden liiton lähestyessä Johannes Kastaja lupasi: "Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella" (Matt. 3:11). Jeesus lupasi ennen taivaaseen astumistaan: "Teidät kastetaan Pyhällä Hengellä" (Ap. t. 1:5). Uusi testamentti käyttää verbimuotoa, josta on vakiintunut käsite Pyhän Hengen kaste. Sekä Vanhan testamentin että Jeesuksen ennustuksen pohjalta voitiin odottaa sellaista Pyhän Hengen kastetta, joka olisi uusi Pyhän Hengen ilmenemismuoto.

Lupauksen toteutuminen ja jatkuvuus

Jeesuksen ja Vanhan testamentin lupaukset toteutuivat helluntaina (Ap. t. 2:1-4,16). Opetuslapset täyttyivät Pyhällä Hengellä.

Pietari osoitti helluntaipäivän saarnassa, ettei kokemusta ollut tarkoitettu vain apostoleille, vaan "teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu"(2:39). Näin kaukana olevat pakanatkin tulivat osallisiksi Vanhan testamentin Pyhän Hengen kastetta koskevasta lupauksesta.

Helluntai ei ollut vain ainutkertainen kokemus. Tämä kävi ilmi alkuseurakunnan elämässä. Humaus ja näkyvät tuliset kielet olivat ainutkertaisia, mutta muut Pyhän Hengen kasteen ilmenemismuodot jatkuivat. Niinpä Pietari todisti Korneliuksen huonekunnasta: Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin (Ap. t. 11:17; 15:8). Sama toteutui Efesossa (Ap. t. 19:6).

Mikä on Pyhän Hengen kasteen merkki? Jo Vanhan testamentin ennustuksissa oli viitattu profetoimiseen ja kielillä puhumiseen. Apostolit sovelsivat nämä ennustukset Pyhän Hengen kasteeseen (Ap. t. 2:16,17; 1. Kor. 14:21). Nämä ilmiöt olivat Vt:n ennustamia merkkejä. Kielillä puhuminen oli erikseen merkki vielä siinäkin mielessä, että Vanhan testamentin aikana toimivat kaikki muut armolahjat, mutta eivät kielillä puhuminen ja kielten selittäminen. Nämä lahjat liittyivät ennustettuun Pyhän Hengen täyteyteen.

Helluntain jälkeen, kun ihmiset ensi kerran täyttyivät Pyhällä Hengellä, kielillä puhuminen esiintyi selvästi kahdessa tapauksessa (Ap. t. 10:46; 19:6) ja kahdessa muussa se oli ilmeinen (Ap. t. 8:18, 9:17; 1. Kor. 14:18). Näin yhteensä viidessä Pyhän Hengen kasteen kuvauksessa ilmenee kielillä puhuminen. Koska Luukas on sekä historioitsija että opettaja, voidaan kielillä puhumista pitää kaikkina aikoina Pyhän Hengen kasteen merkkinä. Samassa yhteydessä saattoi lisäksi ilmetä muiden armolahjojen toimintaa.

Tarkoitus ja vastaanottaminen

Pyhän Hengen kasteen tarkoitus oli voiman saaminen (Ap. t. 1:8). Näin se ei liity pelastukseen, vaan palveluun. Se on eri kokemus kuin uudestisyntyminen, tosin se voi olla samanaikainen. Uskovat helluntaipäivänä, Samariassa ja Efesossa olivat tulleet uskoon selvästi ennen Pyhällä Hengellä täyttymistään. Ilmeisesti usko syntyi ensin myös Paavalissa ja Korneliuksen kodin pakanoissa ennen täyttymistä (Ap. t. 9:11,17, 15:9). Näin he olivat jo uudestisyntyneitä täyttyessään.

Jokaisella uskovalla on Pyhä Henki (Room. 8:9), mutta Pyhän Hengen kasteessa uskovat voidellaan, varustetaan ja valtuutetaan hengelliseen työhön. Vanhan liiton Israelissa papit syntyivät papeiksi, mutta myöhemmin heidät voideltiin papeiksi (2. Moos. 29:7). Samoin uuden liiton uudestisyntynyt pappiskansa (1. Piet. 2:2,5,9) voidellaan tehtävään.

Pyhällä Hengellä täyttyminen ei ole palkka pyhityksestä, vaan se annetaan täysin armosta lahjavanhurskauden perusteella. Sen saa omistaa joko suoraan uskon kautta tai toisten esirukousten välityksellä (Ap. t. 10:44, 19:6).

Armolahjat

Raamattu käyttää sanaa armolahja koko pelastuksesta (Room. 6:23), kaikesta palveluarmoituksesta (1. Piet. 4:10,11; Room. 12:6-8) ja suppeimmassa mielessä henkilahjoista (1. Kor. 12:1,4, 14:1,12). Näitä Pyhä Henki jakaa seurakunnan jäsenille (1. Kor. 12:11).

Henki- eli armolahjoja on yhdeksän, ja ne jakaantuvat kolmeen ryhmään (1. Kor. 12:1-11). Puhutaan ilmestyksen, innoituksen ja voiman lahjoista. Pohjana lienee Vanhan testamentin papillinen, kuninkaallinen ja profeetallinen voitelu.

Armolahja saadaan jo Pyhän Hengen kasteessa tai sen perusteella myöhemmin. Pyhä Henki jakaa niin kuin tahtoo (1. Kor. 12:11), mutta ihmisen tulee vapauttaa ja virittää lahjat toimintaan (1. Tess. 5:17-21; 1. Kor. 14:39; 2. Tim. 1:6,7). Virittämisessä auttavat rukous, paasto ja toisen esirukous.

Pyhä Henki haluaa täyttää ja varustaa jokaisena aikakautena uskovia Kristuksen todistajiksi. Hän pystyy etsimään uomat kunkin ajan ihmisten sydämiin todistuksen perille menemiseksi. Siksi Pyhän Hengen kaste, uudelleen täyttyminen (Ap. t. 4:29-31) ja armolahjojen toiminta on tärkeää ja oleellista tämänkin ajan uskovien ja seurakuntien elämässä.

Juhani Kuosmanen