Syntipukki

"Ja Aaron laskekoon molemmat kätensä elävän kauriin pään päälle ja tunnustakoon siinä kaikki israelilaisten pahat teot ja kaikki heidän rikkomuksensa, olipa heillä mitä syntejä tahansa ja pankoon ne kauriin pään päälle ja lähettäköön sen sitä varten varatun miehen viemänä erämaahan. Näin kauris kantakoon kaikki heidän pahat tekonsa autioon seutuun ja kauris päästettäköön erämaahan." (3. Moos. 16:21-22.)

"Miten teistä on? He vastasivat sanoen: ´Hän on vikapää kuolemaan.´" (Matt. 26:66.)

Raamatusta peräisin olevia ilmaisuja

Monet kielemme sanonnat ja ilmaisut nousevat kristillisestä käytännöstä tai Raamatusta. Taikurit käyttävät sanaa hokkuspokkus temppuja tehdessään. Se juontanee juurensa keskiajalta: katolinen pappi kohotti leipää ja sanoi latinaksi: "Hoc est corpus meum" eli "Tämä on minun ruumiini". Kansasta se kuulosti samalta kuin "hokkuspokkus": leipä muuttuikin yhtäkkiä Kristuksen ruumiiksi. Sanasta tuli taikatemppu: sanotaan hokkuspokkus ja tapahtuu ihmeitä!

On myös sellainen sana kuin syntipukki. Se nousee ilmeisesti edellä olevasta 3. Mooseksen kirjan kohdasta. Uusi käännös käyttää kauriin sijasta sanaa pukki ja useat käännökset (esim. englanninkieliset) käyttävät suoraan sanaa syntipukki. Alkutekstin sana merkitsee takkuista, ja toiset kääntäjät ovat päätelleet sen tarkoittavan kaurista, toiset pukkia. Pukki-sana on kuitenkin lähempänä alkutekstin ajatusta ja niitä tekstiyhteyksiä, joissa sanaa käytetään.

Syntipukki

Syntipukki on tuttu käsite suomalaisillekin. Ihmiset ovat kautta aikojen etsineet syntipukkia: henkilöä, asiaa tai järjestelmää, jolle vierittää syy. Puhutaan esimerkiksi rakenneväkivallasta. Moni syyttääkin yhteiskuntaa vaikka syy voi olla aivan hyvin omassa elämäntavassa ja omissa valinnoissa. Yksi erikoinen syntipukki on uskoon tullut juoppo. Kun juoppo tulee uskoon, perhe menettääkin syntipukkinsa, jolle vierittää kaikki syyt perheen onnettomuuksista. Perheen jäsenet ei suinkaan auta häntä säilyttämään uskonsa, vaan työntävät takaisin juoppouteen, koska syntipukki on menetetty. Kylmennyt uskovainen syyttää seurakuntaa, toinen epäilee kaikkia vihollisikseen. Kolmas siirtää vanhempiansa kohtaan tuntemansa kaunan puolisoonsa ja syyttää häntä kaikesta mahdollisesta. Perheriidat ovat usein keskinäistä syyttelyä. Eräs vaimo kertoi perheriidoista ja sanoi, että kun me naiset sanomme: kot, kot, kot, niin kohta mies sanoo: kukkokiekuu. Siinä onkin sitten valmis asetelma keskinäiseen syyttelyyn!

Keskinäinen syyttely on vanha asia. Adam sanoi ensin Eevasta: "Tämä on luu minun luistani." Ihana kokemus ja ihana tunne! Jonkin ajan kuluttua hän sanoi: "Vaimo, jonka annoit..." Syy lankeemukseen olikin vaimossa ja sitä kautta Jumalassa: "Sinä annoit vaimon, vaimo antoi minulle kielletyn hedelmän ja tässä sitä nyt ollaan." Syy kiertyi loppujen lopuksi Jumalaan. Näin käy usein nykyisinkin. Jos jokin onnettomuus tapahtuu tai syttyy sota, heti kysytään: "Miksi Jumala salli?" Syyt kiertyvät aina Jumalaan, vaikka ihmiset eläessään synnissä ja jumalattomuudessa tekevät näitä tekoja.

Lain peili

Koska ihminen ei tuntenut syyllisyyttä, ensimmäisenä toimenpiteenä Jumala toi ihmisen eteen peilin: lain peilin, jotta ihminen siitä voisi nähdä, missä syy todellisuudessa on. Tarkoitus oli hyvä. Tarkoitus oli, että ihminen näkisi peilistä oman kuvansa: omat tekonsa, oman syyllisyytensä, mutta näkisi myös Jumalan teot, Kristuksen kirkkauden. Näinhän Raamatussa sanotaan: "Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta..." (2 Kor. 3:18).

Vanha testamentti on kuin kuvastin tai peili. Se heijasti monin tavoin katsojaa itseään: pappikin näki likansa naisten peileistä tehdystä ilmestysmajan vaskialtaasta. Se heijasti myös Kristuksen kirkkautta esikuvin, pyhän historian kautta ja suoranaisin profetioin. Mutta kun kasvot oli peitetty, katsoja ei nähnyt omaa kuvaansa. Raamatussa sanotaankin, että heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, joka vanhan liiton kirjoituksia luettaessa pysyy pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Kun vanhan liiton kirjoituksia luettiin ja asetuttiin tämän kuvastimen eteen, peite oli kasvoilla. Syyllisyys ei silloin näkynyt.

Taustalla oli toinenkin, syvempi syy. 2. Kor. 4:4 sanotaan: "... joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista." Ihminen ei näe Herran kirkkautta, kun tämän maailman jumala oli sokaissut mielen. Kun silmät sokaistaan ja vieläpä peitekin on kasvoilla, ihminen ei näe omaa syyllisyyttään eikä sitä, miten Jumala on tämän syyllisyyden poistanut.

Perisynti

Tästä syystä ihmisen sydämessä asuu syvä viha Jumalaa kohtaan. Se lähti periytymään Adamista. Perisynti on olemassa, vaikka me helluntailaiset joskus haluamme sen kieltää. Lapsikaste ei perisyntiä poista, ei sen turmelusta eikä sen syyllisyyttä. Perisynnin syyllisyys poistettiin ristillä ja sen turmelus häviää vasta ylösnousemuksessa.

Me olemme siis perineet kirkkaudettoman olemuksen. Me olemme perineet sydämen, joka vihaa Jumalaa. "Teidätkin, jotka olitte vieraantuneet ja mieleltänne Hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne." Koska ihminen tietää, että hän on rikkonut Jumalaa vastaan, mutta ei halua katsoa rikostaan, eikä ottaa siitä vastuuta, hän vihaa kohdetta, jota vastaan hän on rikkonut.

Jumala tuli syntipukiksi

Koska kaikki syyttivät Jumalaa, Hän päätti tulla syntipukiksi! Hän tuli tähän maailmaan ja otti kaikki syyt päällensä. Tästä tämä kalpea, Jumalan antama esikuva puhuu: Aaron laski molemmat kätensä elävän kauriin päälle, tunnusti siinä kaikki israelilaisten synnit ja niin kauris sitten kantoi kaikki nämä synnit autioon seutuun. Elävä pukki lähetettiin autioon seutuun, Kristus lähetettiin ylimmäisen papin edestä kuolemaan mutta hän nousikin ylös! Hän on elävä. Siitä syystä hän kuolemansa ja ylösnousemisensa kautta on kantanut meidän syntimme unohduksen paikkaan: sellaiseen seutuun, jossa kukaan ei ole käynyt eikä kukaan tule käymään.

Raamattu puhuu monin muinkin vertauksin tästä: "Kaikki meidän pahat tekomme Sinä upotat meren syvyyteen", ennustaa profeetta Miika. Psalmissa 103 sanotaan: "Niin kauaksi kuin itä on lännestä hän siirtää meistä meidän rikkomuksemme." Ne on todella siirretty kauas: pois tietoisuudesta! Jumala tuli ihmiseksi, syntipukiksi, joka kantoi kuoleman ja ylösnousemisen kautta synnit. "´Miten teistä on?´ He vastasivat: ´Hän on vikapää kuolemaan.´ Silloin he sylkivät häntä silmille, löivät häntä nyrkillä kasvoihin ja toiset sivalsivat häntä poskelle." Tätä on itse asiassa ihmiskunta tehnyt Jumalalle koko historiansa ajan: syljetty päin Jumalan kasvoja, lyöty Jumalan lähettiläitä nyrkillä ja sivallettu.

Kun Pilatus kysyy, mitä pahaa Jeesus sitten on tehnyt, kuuluu huuto: ristiinnaulittakoon! Pakanain kädet naulitsivat Jeesuksen ristiin. Ihmisen poika annetaan syntisten käsiin, Jeesus ennusti. Syntisten kädet ovat tällaiset – ne naulitsivat silloin Jeesuksen ristille, ja jos Jeesus tulisi tänä päivänä, suomalaisetkin naulitsisivat Hänet ristille. Syntisten kädet eivät osaa muuta tehdä kuin ristiinnaulita Jumalan pyhyyden. Hän ei ollut tehnyt pahaa. Mies, joka oli teoillansa todistanut olevansa Jumalan poika, tuomittiin jumalanpilkasta kuolemaan.

Me tekisimme samoin. Raamattu sanoo, että olitte mieleltänne Hänen vihamiehiänsä. Niin kauan kuin ihminen elää uudestisyntymättömänä, hänen sisimmässään asuu viha Jumalaa kohtaan. Ihminen ei sitä aina tunnista, koska ei katso peiliin. Jumalan kirkkaus ei saa valaista sydäntä. Jos lauta heitetään ulos, toukat ja madot kerääntyvät sen alle. Kun lauta siirretään pois ja valo pääsee paistamaan, ne vilistävät pakoon. Me olemme eläneet pimeydessä, siksi sydämen pohjalle on tullut vihaa. "Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan." (Room. 8:7.)

Jumala tuli syntipukiksi ja sovitti vihamiehensä. Se vaati valtavan rakkauden! Kyllähän sellaista ihmistä olisi voinut lähteä sovittamaan, jos olisi tiennyt, että tuo ihminen rakastaa minua ja se on nyt vain vähän sortunut ja minä menen korjaamaan tuon pienen sortuman. Mutta koko ihmiskunta vihasi Jumalaa! Jumalan piti lähteä näiden vihamiesten puolesta kuolemaan ja sovittamaan heidät ja näin osoittamaan heille rakkautta. Ja kaiken rakkauden palkaksi he surmaavat Hänet.

Raamattu sanoo, että teidätkin, jotka olitte mieleltänne Hänen vihamiehiänsä, Hän nyt on sovittanut Poikansa kuoleman kautta asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina eteensä. Hän nyt on sovittanut! Siinä on valtava sanoma! Siinä on se sama kaiku kuin ristillä: "Se on täytetty!" 2. Kor. 5. luvussa Raamattu sanoo saman asian toisin sanoin: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan." Ei siis tehnyt meistä syntipukkeja, vaan teki itsensä syntipukiksi. "Sen, joka ei synnistä tiennyt, Hän meidän tähtemme teki synniksi."

Sijaisuhri

Jeesus tehtiin synniksi. Tämä kuvaa sijaisuutta. Jeesuksen luonne ei muuttunut paholaisen luonteeksi tai joksikin muuksi, vaan Hänen päällensä laskettiin meidän syntimme. Hänet tehtiin synniksi. Ristillä Hän otti sienen vastaan ja joi sen kaiken, mitä siinä sienessä oli: Hän imi itseensä meidän pahuutemme ja otti rangaistuksen niistä päällensä. Kysymyksessä on sijaisuus.

Hänet tehtiin synniksi, syntipukiksi, mutta samalla tämän teon kautta hän sovitti meidät. "Että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." Mitkä valtavat äärilaidat! Hänet tehtiin synniksi eli syvimmän kadotustuomion ansaitsevaksi, kadotuksen pohjaan meneväksi. Sen seurauksena Hän tuli Jumalan vanhurskaudeksi. Se kuvaa korkeinta mahdollista tilaa: päästä Jumalan yhteyteen niin otolliseksi, ettei Jumalalla ole mitään moittimista. Jumala ei katsokaan meidän olemustamme tai vaellustamme vaan Kristusta: Hän näkee meidät Kristuksessa.

Omat teot

Ihminen voi kuitenkin pilata tämän: lisää vain kolme kirjainta. Omavanhurskaus vie ihmisen kadotuksen pohjaan, olipa ihminen miten hyvä tahansa. Jos ei omista Kristuksen lahjavanhurskautta, tätä lainavanhurskautta, ihminen löytää itsensä kadotuksen pohjasta. Mikä hirvittävä totuus! Se on kuitenkin Raamatun totuus. Ei kukaan pelastu oman vanhurskautensa varassa, ei oman elämänsä varassa eikä edes katumusharjoitustensa varassa. Ei missään ihmistekoisessa, vaan ainoastaan Kristuksen lahjavanhurskaudessa. Mutta tämä Jumalan lahjavanhurskaus nostaa ihmisen taivaallisiin. Raamatussa sanotaankin, että meidät on jo asetettu Kristuksessa taivaallisiin. Jumala näkee meidät jo nyt taivaskelpoisina. Hän pystyy siunaamaan, niin kuin hän siunaa taivaassa: antamaan kaiken hyvän.

Sinun valintasi

Valinta on kuitenkin meidän. Jumala kysyy, minkä valinnan teet. Valitsetko edelleen Kristuksen, vai valitsetko nyt Hänet ensimmäisen kerran? Annatko tämän maailman jumalan sokaista niin, ettet näe sovitustyötä, Kristuksen tarjoamaa anteeksiantamusta. Täyttä anteeksiantamusta! Täyttä lahjavanhurskautta, täyttä otollisuutta! Minkä annat vaikuttaa näkökykyysi: annatko tämän maailman jumalan sokaista, vai annatko Kristuksen Hengen avata silmäsi näkemään? Annatko Kristuksen Hengen poistaa peitteen, niin että näet: minä olen syyllinen, minä olen syntinen, kadotustuomion alainen, mutta Kristuksessa on kaikki täytetty! Minä olen Jumalan vanhurskaudessa otollinen. Tästä on kyse! Siksi Paavali sanookin, että Hänen työtoverinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi.

Voimme käyttää esimerkkinä postiositusta. Siitä tulee tiedoksianto. Raha on postissa, minun nimelläni. Mutta se ei ole minun, ellen mene postiin ja allekirjoita postiosoitusta. Vaikka minulla on tiedoksianto: minulla on tieto, että minulla on rahaa, minun pitää kuitata rahalähetys vastaanotetuksi.

Pelastuksestakin on tiedonanto tullut. Evankeliumi kertoo tästä. Mutta se on sydämessä allekirjoitettava: Herra, minä haluan olla sinun! Silloin toimii syntipukin syyllisyys ja se auttaa käytännönkin elämässä. Tarina kertoo pojasta, jota aina syytettiin kaikesta. Kun kinkereillä kysyttiin, kuka loi maailman, poika vastasi, että minä kurja sen kaiken tein. Kun ihminen syyllistyy, hän ottaa tarpeettomiakin syyllisyyden tunteita. Kaikki tämä katoaa, kun tajuaa, että Kristuksessa on kaikki syyllisyys kannettu ja sovitettu, minä olen tullut Hänessä Jumalan vanhurskaudeksi.

Jumalan Henki kutsuu, Hän rakastaa meitä. Jumala on luonut kaikki hyvät tunteet: miehen ja vaimon välisen rakastumisen tunteen, samoin äidin- ja isänrakkauden sekä lapsen rakkauden vanhempiaan kohtaan. Nämä ovat kaikki Jumalasta lähtöisin, mutta ne antavat vain kalpean aavistuksen Jumalan omasta tunteesta, millä Hän rakastaa meitä. Hän etsii, kutsuu ja haluaa vahvistaa uskonelämää tässä lahjavanhurskaudessa. Vahvistaa niin että se näkyy toisillekin. Silloin uskosta tulee kiinnostava. Ei niin, että kun ihmiset näkevät meidät, he ajattelevat: "Voi kauhistus, tuollaiseksi minä en ainakaan halua tulla. Tuo ihminen on niin synkkä, niin ahdistunut, niin fanaattinen, niin kireä!" Mutta kun saa olla lahjavanhurskaudessa, siinä on elintilaa.

Kun Abraham koki vanhurskauttamisen, hän pystyi sanomaan Lootille: "Valitse sinä ensin. Mene sinä tuohon suuntaan tai tähän suuntaan." Siinä oli elintilaa. Samalla tavalla käy meidän kanssamme. Kristuksen Henki liikkuu jokaisen ihmisen sydämen kohdalla. Eräs käsityönopettaja kertoi, että hakiessaan työpaikkaa hän ei ottanut selville, millainen työpaikka oli. Uuteen työpaikkaan mennessä selvisi, että se oli vapautuneiden vankien hoitokoti. Opettaja ei ollut uskovainen, ja nämä uskoon tulleet entiset vangit olivat innokkaita kertomaan uskostaan. Opettaja ajatteli, että nämä kaikki ovat hulluja. Hän päätti, että minua ette käännytä. Kaikki kutsuivat häntä mukaan illalla järjestettävään kokoukseen. Hän sanoi, että minähän en tule. Hän päätti mennä niin kauaksi kuin mahdollista – kellarikerrokseen pannuhuoneeseen. Yläkerrassa kokouksessa laulettiin: niin alhaalla kenkään ei kulje, ettei siellä Jeesus ois. Laulu kuului pitkin ilmanvaihtokanavia pannuhuoneeseen asti. Mies nöyrtyi, tuli mukaan tilaisuuteen ja sai kohdata Jumalansa.

Jumalan Henki toimii persoonallisella tavalla. Meidän tarpeemme ovat erilaiset. Joku voi hyvin: Jumala siunaa sinua ja antaa sinulle lisää iloa. Joku on ahdistunut: sinulle Jumalan Henki haluaa tarjota lahjavanhurskauden ihania näköaloja. Sinä olet Kristuksessa otollinen. Joku ei ehkä koskaan ole kokenut pelastusta. Sinulle Herran Henki sanoo: tule minun tyköni.

Juhani Kuosmanen