Tunnustaa vai kieltää?

Kaikki kirkko- ja uskontokunnat omaavat virallisen tai epävirallisen uskontunnustuksen. Tunnustukset suojaavat yhteisöä ja yksilöä harhaopeilta, sekä auttavat hahmottamaan liikkeessä tärkeinä koettuja raamatun- ja uskonkappaleita.

Talvipäivillä esiteltiin helluntaiherätyksen "uskontunnustus". Myös Helluntaiherätyksen esikuvalla, alkuseurakunnalla, oli oma tunnustuksensa. Yksinkertaisimmillaan se oli lyhyt: "Jeesus on Herra". Se sisälsi tärkeimmän eron muihin liikkeisiin, Jeesuksen tunnustamisen Jumalaksi.

Uskon tunnustaminen helpottaa

Ihmisten parissa työskenneltäessä, opiskellessa tai keskustellessa ei voi välttyä tilanteilta, joissa usko olisi tunnustettava suullisesti. Tunnustuksen väistäminen merkitsee käytännössä uskon kieltämistä.

Jeesus rinnasti tunnustuksen ja kieltämisen (Luuk. 12:8,9). Jeesus lupasi tunnustaa Isän Jumalan edessä sen, joka tunnustaa Hänet ihmisten edessä. Kieltäjän hänkin kieltäisi.

Kiertely, valheet ja keskustelukumppanin harhaanjohtaminen rohkean suuntunnustuksen sijaan aiheuttavat huonoa omatuntoa, tunteen epäonnistumisesta opetuslapsena ja jopa murhetta.

Mitä aiemmassa vaiheessa ympäristö tulee tietoiseksi uskosta, sitä vähemmän selittelyjen ja valheiden verkkoon kristitty on kietoutunut.

Tunnustaminen liittyy uskoon

Monille tuttu kohta (Room. 10:8-10) esittää yhtälön: sydämen usko tuo vanhurskauden ja suun tunnustus pelastuksen. Tarkkaa merkitystä kreikasta haettaessa "suun" osoittautuu kiistatta puhutuksi puheeksi. "Tunnustus" saa merkityksen "sanoa samaa, myöntää, tunnustaa". Tunnustusta vastaava sana VT:ssa merkitsee "tunnustaa, ylistää". Tässä kohdassa konteksti paljastaa tunnustamisen liittyvän ennen kaikkea Herran huutamiseen avuksi ja sitä seuraavaan pelastukseen.

Raamatunpaikka on ymmärrettävä siten, että usko ja Kristuksen tunnustaminen Herraksi ovat sidoksissa toisiinsa kuten pelastuminen ja vanhurskautus. Usko seuraa tämän seikan tunnustamista, ja jos tunnustus puuttuu yhtälöstä, usko ei ole pelastavaa laadultaan. Jaakobin kirjeen ajatus uskosta kuolleena ilman tekoja soveltuu tähän Roomalaiskirjeen uskon ja tunnustuksen rinnastukselle. Tunnustus on luonnollinen seuraus uskosta, samoin kuin tietyt muutkin teot.

Uskoa ja tunnustusta koskevat sanankohdat ovat väärinymmärrettyjä, jos tunnustusta pidetään ehtona uskon syntymiselle. Uskon synnyttää Jumala, ei ihmisen huulten liike.

Miksi pitäisi tunnustaa?

Jos kristitty ei tunnusta uskoaan, ei-kristitty työ- tai opiskeluyhteisö pitää häntä kaltaisenaan. Tällöin tulee usein tilanteita, joissa kristityn edellytetään käyttäytyvän ja ajattelevan tavalla, joka on vastoin hänen vakaumustaan.

Moni toivoo humanistisesti haluavansa tulla tunnustetuksi ensin hyvänä ihmisenä, "tyyppinä", ennen paljastumistaan kristityksi. "Hyvän tyypin" imagosta saattaa kuitenkin joillekin tulla liian arvokas riskeerattavaksi uskon tunnustamisella.

Haluttomuus tai arkuus tunnustaa helpottaa lähtöä "jumalattomiin rientoihin". Muut eivät osaa ihmetellä ristiriitaa käytöksen ja uskon välillä. "Peitän uskoni hyvin, niin en häpäise Jumalankaan asiaa vakaumustani vastaan käyttäytymällä", saattaa moni järkeillä.

"Kiinni jäädessä" tilanne on sitä pahempi, mitä syvemmälle valheen ja selittelyjen verkkoon on kietouduttu. Ei ole helppo elää tuntien, että on pettänyt niin Herransa kuin läheisetkin ihmiset Pietarin lailla.

Tunnustaminen sitoo sinut sanojesi taakse ja elämään niiden mukaan. Toisaalta ympäristön tietäessä uskostasi sekin odottaa sinun elävän Raamatun opetusten mukaan.

Tunnustus ei joudu häpeään

Jumala ei halua uskon Häneen ja Jeesuksen arvokkaaseen uhriin olevan asia, josta puhumista tulisi vältellä sitä seuraavan häpeän takia. Raamatusta voi ottaa esimerkkinä Esterin. Hänen perhetaustansa ja kasvatusperiaatteensa olivat uskonnolliset, täysin erilaiset kuin hänen ei-jumalisen puolisonsa kuningas Ahasveroksen.

Esterin käytös oli varmasti ristiriidassa hänen omatuntonsa kanssa. Hän säikähti tajutessaan joutuvansa tunnustamaan uskonsa, jonka oli vuosia onnistunut salaamaan niin puolisoltaan kuin kaikilta hovissakin.

Rukouksen, paaston ja kansan tuella Ester onnistui voittamaan pelkonsa ja tunnustautumaan Jumalan kansan edustajaksi. Hän muuttui pelokkaasta rohkeaksi – ja millaisin seurauksin? Jumalan kansan viholliset kärsivät tylyn ja yllättävän tappion, koska Jumala oli Esterin kanssa.

Mikä avuksi arkuuteen?

Usein vähemmän tärkeissä asioissa, kuten politiikassa tai pukeutumisessa, mielipiteen kertominen onnistuu aremmaltakin ihmiseltä, muttei tärkeimmässä ja arvokkaimmassa, uskossa. Kuten ilmaisutaitoa yleensäkin, arkuudesta johtuvaa tunnustamisen vaikeutta on hyvä kehittää.

Jumalan suuruuden tajuaminen itseensä ja muihin ihmisiin verrattuna auttaa todistamista. Kaikki tulevat kumartamaan ja tunnustamaan Jumalan. Tämä on tosiasia, joka antaa rohkeutta "jo nyt" olla Voittajan puolella.

Voit luottaa viisauteen, joka tulee Pyhästä Hengestä. Hän auttaa sinua tunnustamaan uskosi tilanteen ja persoonasi vaatimalla luontevuudella, tekemättä persoonallesi väkivaltaa.

Tunnustuksen siunaukset

Kieltämisestä ei tarvitse tulla elämäntapaa, mutta se voi vaikuttaa elämäntapaan. Jos epäonnistuu yksittäisessä tunnustustilanteessa, on muistettava uusien mahdollisuuksien seuraavan toistaan.

Kerran kaikki kielet tunnustavat Jeesuksen olevan Herra, Jumala. Suun tunnustus ihmisten edessä jo nyt saa Raamatussa evankelioivan merkityksen. Jumalan synnyttämä usko antaa halun kertoa siitä muillekin.

Todistamisesta tulevaa hyvää mieltä on vaikea verrata mihinkään. Se kertoo sinulle, että olet palvellut jotain suurempaa asiaa; miellyttänyt ketä sydämessäsi haluat.

Tunnustuksen, kuten elämämmekin, tarkoitus on pohjimmiltaan tuottaa kunniaa Jumalalle. Hän toivoo sydämemme asettuvan puolelleen. Käytännössä ylistämme Jumalaa tunnustaessamme Jeesuksen Jumalaksi.

Juha Partanen