Vauraus tuo mukanaan vastuun – Mihin Jeesus sijoittaisi?

Avionrikkojasukupolven keskellä opettanut Jeesus kuitenkin kohdisti leijonanosan arvokritiikistään nimenomaan yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen.

Vaurauden kertyminen

Ihminen on jo luomisessa suunniteltu tekemään työtä, ajattelemaan ja toimimaan aktiivisesti. Siten hän pyrkii tekemään elämästään mielekästä ja varmistamaan hengissä säilymisen. Järkevän ihmisen työ tuottaa tavallisesti myös tulosta, ja näin hänet on siis tavallaan luotu rikastumaan.

Vanhassa testamentissa rikkaus ja vauraus ovat usein merkki Jumalan siunauksesta. Kun Israel pysyi liittosopimuksessa Jahven kanssa, maa kukoisti ja vauraus lisääntyi. Tämä on loogista myös yhteiskuntatieteiden, kansantaloustieteiden ja suomalaisugrilaisen maalaisjärjen valossa. Kun suuri määrä ihmisiä toimii järjestäytyneesti ja rauhanomaisesti yhdessä, tuloksena on lähes vääjäämättä menestystä ja yleistä elintason nousua.

Liittosopimuksen pitäminen Jahven kanssa varmisti rauhanomaisuutta ja rehellisyyttä, mikä siis loi elintason nousulle suotuisat olosuhteet. Rauhanomainen kasvu kuitenkin säännönmukaisesti keskeytyy, kun ihmisen itsekkyys synnyttää sotia, ryöstelyä ja korruptiota. Raamatullisen rikkauden teologian on tasapainoiltava tämän luontaisen vaurauden siunauksen ja toisaalta itsekkyyden välillä.

Peltomiesten huutava palkka

Jeesuksen ajan Israelissa maanomistus oli harvalukuisen ja kapitalistisen eliitin käsissä. Sen palkkaamat työnjohtajat ottivat köyhiä, selviämisrajoilla eläviä päivätyöläisiä töihin pelloille. Koska voimakkaan väestönkasvun vuoksi työvoimasta oli ylitarjontaa, omistajien oli helppo jättää palkkoja maksamatta. Aina oli jonossa uusia päivätyöläisiä, ja petettyjen työläisten oli turha mennä tuomarien luokse valittamaan, koska rikkaat olivat lahjoneet nämä ajamaan omaa asiaansa.

Tavallaan kyse oli äärivapaasta markkinataloudesta, jossa työvoiman tarjonta ylitti kysynnän, mikä mahdollisti palkkojen polkemisen ja jopa suoranaiset räikeät väärinkäytökset.

Jeesuksen veljen ja Jerusalemin alkuseurakunnan pitkäaikaisen johtajan, Jaakobin, kirjoittamassa kirjeessä on voimakasta kritiikkiä riistäviä kapitalisteja kohtaan. ”Vainioitten niittäjiltä pidätetyt työmiesten palkat huutavat”, kuvaa Jaakob rikkaita odottavaa tuomiota.

Samalla tavalla kuin pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa myös Jaakobin arvomaailmassa nimenomaan leskien ja orpojen eli yhteiskunnan heikko-osaisimpien auttaminen oli keskeistä. Hän kuvaa sitä vahvalla ilmauksella ”puhdas ja tahraton jumalanpalvelus”, joka vanhatestamentillisessa viitekehyksessä liittyi pappien puhtaussäädöksiin.

Jokainen urheaan Raamatun läpilukuprojektiin ryhtynyt muistaa, miten vauhti hiipui Kolmannen Mooseksen kirjan puhtaussäädösten kohdalla. Jaakobin mukaan uudessa liitossa heikko-osaisten auttaminen on tavallaan astunut massiivisten puhtaussäädösten tilalle. Ensi kerralla voitkin siis hypätä koko Leviticuksen yli opettelemalla ulkoa Jaakobin kirjeen jakeen 1:27.

Neulansilmästä läpi

Jeesuksen suhtautumista omistajaeliittiin kuvaa kertomus rikkaasta nuorukaisesta. Mies tulee Jeesuksen luokse ja kysyy pääsystä Jumalan valtakuntaan. On olennaista ymmärtää, että kysymys ei ollut ainoastaan ”milläs minä pääsen taivaaseen”, vaan se liittyi läheisesti jo tässä ajassa osittain toteutuvan Jumalan valtakunnan käsitteeseen ja arvoihin.

Mies oli hyvin rikas ja noudatti Mooseksen lakia eli oli vanhatestamentillisessa mielessä nuhteeton ja Jumalan siunaama. Jeesus käski kuitenkin miehen myydä omaisuutensa ja jakaa rahat köyhille. Tarkoittiko Jeesus, että mies myy kaiken, mitä hänellä on, jättämättä mitään itselleen? Tuskin. Samalla tavalla kuin Jerusalemin alkuseurakunnan käytännössä myydä ylimääräistä omaisuutta yhteisen hyvän vuoksi myös tässä oli mahdollisesti tarkoitus myydä jättiomaisuutta ja jakaa sitä solidaarisesti ”leskille ja orvoille heidän ahdistuksessaan”.

Mikäli Jeesus olisi hyväksynyt rikkaan miehen Jumalan valtakuntaan suoraan tämän tunnustuksen ”hyvä opettaja” ja lain noudattamisen perusteella, hän olisi antanut hiljaisen hyväksynnän vallitsevalle kapitalistiselle sortojärjestelmälle. Samaa periaatetta heijastelee myöhemmin Paavali nuhdellessaan korinttolaisia itsekkäästä ehtoollisen vietosta. Ongelmana ei suinkaan ollut se, että joku oli ehtoollisella juovuksissa, vaan se, että jollain oli siellä nälkä!

Rikkaan miehen lähtiessä murheellisena matkoihinsa Jeesus kiteyttää juuri havaitun ongelman kuuluisaksi tulleella ilmauksella ”helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan”. Legendaa Jerusalemissa olevasta Neulansilmä-nimisestä portista on kierrätetty sitkeästi Suomenkin Siionissa. Tällaista porttia ei kuitenkaan ole koskaan ollutkaan, vaan kyseessä on rabbienkin käyttämä hyperbola eli liioitteleva humoristinen kielikuva.

Rutiköyhä askeesi ei kuitenkaan sekään ole Jumalan valtakunnan ihanne. Päinvastoin Jumala on luonut ihmiseen halun rakentaa ja työskennellä, joten kaikesta luopuminen on tämän halun halveksimista. Kirkkohistoriaakin kuormittaneiden haihattelijoiden protoversiosta Paavali totesi ykskantaan ”joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä”.

Vastuullista vaurautta

Kymmenen käskyn noudattaminen jätti rikkaalle miehelle porsaanreiän olla välittämättä kärsivistä lähimmäisistään. Jeesuksen etiikassa tarkoitus oli astua pykälien suojasta aktiivisesti esiin ja toteuttaa rakkautta käytännössä.

Kun suomalainen yhtiö hiipii veroparatiisin suojiin, se toimii lain kirjaimen sisällä, mutta tällainen vastuun laistaminen yhteisistä velvoitteista tuskin heijastelee Jumalan valtakunnan arvoja. Pörssiyhtiöllä on laillinen oikeus irtisanoa tuottavakin tehdas, jos tällä saadaan osakkeen arvoon jälleen 1,2 %:n nousu, vaikka päätöksen seurauksena 200 asuntovelallista ajautuisi henkilökohtaiseen konkurssiin. Mitä Jeesus äänestäisi yhtiökokouksessa, jossa tällaista päätöstä tehdään?

Toisaalta myös kommunistinen ajatus kaiken jakamisesta tasaomistuksiin on osoittautunut huonoksi ideaksi, ja köyhyyttä ihannoivassa askeesissa taas painottuvat helposti itsekeskeisyys ja vastuun pakoilu.

Yhteiseksi nimittäjäksi Uuden testamentin ”omistamisen teologiassa” muodostuu lopulta vastuu lähimmäisestä. Yhteiskunta tarvitsee kapitalisteja eli pääoman haltijoita ja lähtökohtaisesti on hyvä, jos kapitalisti ei aloita aamuaan NASDAQ-indeksin tarkastamisella vaan lukemalla katkelman evankeliumista ja anomalla Jumalalta viisautta käyttää resurssinsa oikein. Kristitty kapitalisti ei kuitenkaan voi vain maksaa Jumalalle suojelurahaa lahjoittamalla ajoittain shekkejä muslimityöhön. Hänen tulee ottaa lähimmäinen huomioon myös varsinaisen liiketoimintansa ja sijoittamisensa puitteissa.

Positiiviset työllistämisvaikutukset, hyvät työolosuhteet, kestävän kehityksen tavoitteet, ympäristönsuojelunäkökohdat ja kohtuullisuus ovat Jumalan valtakunnan arvoja, joilla kapitalistikin sukeltaa neulansilmän läpi.

Viitteet:

1) 1. Moos. 2:15. 2) Jaak. 5:1–6. 3) Jaak. 1:27. 4) Mark. 10:17–27. 5) 1. Kor 11:21. 6) 2. Tess 3:10.

Matti Kankaanniemi

Ristin Voitto -lehden artikkeli.
Tilaa RV-lehti >>