Kielilläpuhuminen rakentaa sekä seurakuntaa että ihmistä itseään

Kielilläpuhumisen ei kuitenkaan tulisi olla kristityille mikään kummallinen ilmiö. Se on keskeinen oman hartauselämän muoto sekä seurakunnan tilaisuuksissa käytettävä lahja.

Pyhän Hengen esimakua

Jo Vanhan testamentin aikana muutamat Jumalan valitsemat henkilöt täyttyivät Pyhällä Hengellä. Profeetta Joelin lupaama Hengen vuodatus kaiken lihan päälle ei toteutunut vielä vanhan liiton aikana, vaan se odotti täyttymystään uudessa liitossa.(1)

Johannes Kastajan aloittaessa toimintansa hän ennusti, että Kristus, joka tulee hänen jälkeensä, kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella.(2) Hengellä kastaminen oli tuntomerkki, jota Johannes erityisesti korosti Kristuksen toiminnassa.

Myös Jeesus itse puhui usein Pyhän Hengen toiminnasta. Pyhä Henki tulisi auttamaan opetuslapsia. Hän johdattaisi heitä kaikkeen totuuteen, ilmoittaisi tulevia, kirkastaisi Jeesusta ja tekisi hänet heille tunnetuksi.(3)

Ennen paluutaan taivaaseen Jeesus muistutti vielä opetuslapsiaan Pyhän Hengen tulemisesta ja kehotti heitä pysymään Jerusalemissa, kunnes heidän päälleen laskettaisiin Hengen voima korkeudesta.(4)

Raamatun lupaukset kielilläpuhumisen lahjasta

Raamatun opetusten mukaan Pyhän Hengen toiminta on hyvin monipuolista. Siihen kuuluu myös erilaisia tuntomerkkejä ja armolahjoja, joista yksi on kielilläpuhuminen. Markuksen evankeliumissa Jeesus lupaa: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: –– he puhuvat uusilla kielillä”.(5)

Jesaja oli jo aikanaan viitannut kielilläpuhumisilmiöön profetoidessaan, että Herra tulee puhumaan kansalleen ”sopertavin huulin ja vieraalla kielellä”.(6)

Näyttää kuitenkin siltä, ettei opetuslapsilla ollut etukäteen selvää käsitystä siitä, mitä Pyhän Hengen vuodatus merkitsisi. Kukapa olisi osannut selvästi määritellä ennenkokematonta asiaa? On kuitenkin ilmeistä, että he odottivat erikoisen voiman saamista. Siitähän Jeesus oli maininnut heille viimeiseksi.(7)

Apostolien teoissa kerrotaan kaikkiaan kuudesta tapauksesta, jolloin uskovat täyttyivät Pyhällä Hengellä.(8) Neljässä tapauksessa on kyse ensi kertaa Hengellä täyttymisestä ja vain yhdessä ei mainita kielilläpuhumista. Kahdeksannessa luvussa noita Simonin kerrotaan nähneen jotakin erikoista Hengen tulemisen yhteydessä.(9) Mitä ilmeisimmin silloinkin oli kyse kielilläpuhumisesta.

Näkyvä merkki Hengen kasteesta

Suomen helluntaiherätyksessä on perinteisesti uskottu, että kielilläpuhuminen on näkyvä merkki Hengen kasteesta, vaikka siihen liittyy myös muita tärkeitä elementtejä. Hengen kasteessa uskova saa myös voiman hengelliseen elämään sekä Kristuksesta todistamiseen ja Jumalan rakkaus vuodatetaan hänen sydämeensä.(10)

Kielillä rukoilemisen tarkoitus on virittää, valmistaa ja innoittaa rukoilijaa täyttymään Pyhällä Hengellä ja herkistää hänen sisäistä ihmistään muutenkin Pyhän Hengen työlle. Kielillä rukoileminen on usein aivan kuin portti, jonka kautta astutaan sisälle Hengen maailmaan ja hengellisiin kokemuksiin.

Kielilläpuhumiseen liittyy myös Jumalan ylistäminen ja erirukous. Kielilläpuhuminen on usein Jumalan ylistystä parhaimmillaan. Silloin ihminen ilmaisee ylistyksensä sanoilla, jotka ylittävät vain omasta ymmärryksestä tulevat sanat.

Ensimmäisenä helluntaina koolla olleet opetuslapset julistivat vierailla kielillä Jumalan suuria tekoja.(11) He ylistivät Jumalaa itselleen tuntemattomalla kielellä, jota osa läsnäolijoista ymmärsi. Jotkut ovat selittäneet tämän tapauksen olleen saarnaamista vierailla kielillä. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä, sillä pian tämän jälkeen Pietari saarnasi kuulijoille tutulla kielellä.(12)

Salaisuuksia hengessä ja sisäistä parantumista

Kielilläpuhuminen on avuksi myös rukouselämässä. Kielillä rukouksessa puhuttuja asioita nimitetään salaisuuksiksi, koska puhuja itse eivätkä läsnäolijat yleensä ymmärrä käytettyä kieltä.(13) Jumala kuitenkin tuntee ne kaikki. Hän ymmärtää mitä sanomme.

On arveltu, etteivät myöskään pahat henget ymmärrä näitä kieliä, eivätkä siten voi estää rukouksen nousemista Herran luo. Tästä emme kuitenkaan löydä selvää opetusta Raamatusta, joten tästä ei tehdä oppia.

Usein kuulee sanottavan, että kielillä rukoiltaessa Pyhä Henki rukoilee. On totta, että kielten lahja on Pyhän Hengen antama, mutta Paavali sanoo selvästi, että kielillä rukoiltaessa ihmisen henki rukoilee.(14) Kyseessä ei siis ole suoranainen Pyhän Hengen suorittama rukous, vaan ihmisen rukous Hengen antamilla kielillä.

Puhuessaan hengellä rukoilemisesta Paavali tarkoittaa kielillä rukoilemista. Silloin sisäinen ihminen rakentuu, vaikkakin ymmärrys jää hedelmättömäksi.(15) Itseä ja omaa hengellistä elämää rakentavaan kielilläpuhumiseen liittyy ajatus sisäisestä parantumisesta. Ihmisen alitajunnassa on lukemattomia asioita, joita hän ei itse tiedosta. Ne voivat olla muistojen kätköihin painuneita ikäviä kokemuksia, jotka salaperäisesti aiheuttavat pelkoja ja ahdistusta. Nuo sisäiset patoutumat voivat myös estää ilon ja kiitollisuuden tunteiden ilmaisemista toivotulla tavalla.

Paavalin mukaan kuitenkin ihmisen henki tietää, mitä ihmisessä on.(16) Kielillä rukoiltaessa ihmisen henki pystyy Pyhän Hengen innoittamana ilmaisemaan asioita, joihin hänen ymmärryksensä ei ulotu. Näin kielillä rukoileminen parantaa sisäistä ihmistä; se pääsee vapautumaan, voimistumaan ja herkistymään uudella tavalla. Tämä on suuri siunaus, vaikka ymmärrys jääkin hedelmättömäksi.

Paavali neuvoo rukoilemaan sekä hengellä että ymmärryksellä.(17) Molempia tarvitaan, muuten rukouselämästä tulee yksipuolista. Jos aina rukoillaan vain kielillä, ymmärrys ei kehity terveesti. Jos taas kielillä ei rukoilla lainkaan, ihmisen henki ei pääse kehittymään ja uskonelämä rakentuu yksipuolisesti järjen varaan.

Koska kielet on tarkoitettu innoittamaan, herkistämään ja uudistamaan uskovan sisintä, niitä tulisi käyttää joka päivä, eikä vain jonkin tunnelatauksen yhteydessä.

Kielet seurakunnan tilaisuuksissa

Miten kielilläpuhumisen lahjaa tulisi käyttää seurakunnan yhteisissä tilaisuuksissa? Korinton seurakunnassa näyttää esiintyneen epätasapainoista kielilläpuhumista. Siksi Paavali neuvoo heitä, että yhdessä kokouksessa riittää, kun kaksi tai kolme puhuu vuorollaan kielillä ja joku selittää ne.(18)

Tässä on selvästi kyseessä erilainen tapaus kuin ensimmäisenä helluntaina, jolloin kaikki läsnäolijat puhuivat kielillä yhtä aikaa. Apostolit eivät silloin kieltäneet uskovia ja sanoneet, että vain kaksi tai kolme saa puhua vuoron perään.(19)

Tietyissä tilanteissa voivat siis kaikki uskovat puhua yhtä aikaa kielillä. Se voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun Pyhä Henki lankeaa Hengen kastetta odottavien ylle. On myös tilanteita, jolloin kokouksen johtaja, osallistujien ollessa pääasiassa uskovia, voi yhteisen palvonnan aikana rohkaista ja johdattaa läsnäolijat kielillä rukoilemiseen tai kielillä laulamiseen.

Jos toimitaan harkitusti ja taitavasti, ei tästä aiheudu sekaannusta, eivätkä mahdollisesti paikalla olevat muutamat ulkopuoliset siitä häkelly. He saattavat jopa toivoa kuulevansa kielilläpuhumista helluntailaisten kokouksissa.

Ei hengellisyyden mittari

Kielet on tarkoitettu kaikille uskoville. Kielilläpuhumista ei kuitenkaan pidä asettaa sellaiseen asemaan, että sillä mitattaisiin ihmisen hengellisyyttä. On varottava aiheuttamasta traumoja niille, jotka syystä tai toisesta ovat toistaiseksi osattomia tästä lahjasta. Kielilläpuhuminen on silti nähtävä jokaiselle uskovalle kuuluvana lahjana ja mahdollisuutena.

Joskus uskovat saavat kielten lahjan spontaanisti ja odottamatta. Toisinaan taas odotusaika on pidempi, sillä sisäiset jännitteet, oman huonouden tunto tai pelko siitä, että itse puhuu kielillä eikä Pyhä Henki, saattavat estää lahjan vastaanottamisen.

Kokemus osoittaa, että ihmiset voivat puhua kielillä, vaikka heidän jumalasuhteensa ei olisi kunnossa. On tapauksia, jolloin luopumuksessa elävä uskova on puhunut humalatilassa kielillä häiriten hengellistä tilaisuutta. Kielilläpuhuminen ei siis ole tae ihmisen hyvästä hengellisestä tilasta. Kielten lahja voi jäädä ihmisen henkeen, vaikka hän elää synnissä. Tällaisesta kielilläpuhumisesta tai rukoilemisesta ei kuitenkaan ole hyötyä. Pyhä Henki innoittaa rukousta vain, kun sisäinen ihminen on oikeassa suhteessa Jumalaan.

Kieliä ei voi kukaan etukäteen opetella. Apostolien teoissa kahdessa tapauksessa uskovat alkoivat täysin spontaanisti puhua kielillä Pyhän Hengen tultua heidän päälleen.(20) Toisinaan Pyhä Hengen lahja annettiin apostolien kätten päälle panemisen kautta.

Kun lahjaa on rukoiltu, se on rohjettava ottaa uskossa vastaan ja Pyhään Henkeen luottaen alettava puhua kuten ensimmäisestä helluntaista kerrotaan: ”He täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi”.(21)

Viitteet:

1) Joel 2:28-32. 2) Matt.3:11. 3) Joh.16:13-15. 4) Lk. 24:29; Ap. t. 1:4-8. 5) Mk. 16:17. 6) Jes. 28:11. 7) Ap. t. 1:8. 8) Ap. t. 2:1-4; 4:31; 8:14-18; 10:44-46; 19:1-7; 13:52. 9) Ap. t. 8:14-18. 10) Ap. t. 1:8; Room. 5:5. 11) Ap. t. 2:11. 12) Ap. t. 2:14-40. 13) 1. Kor. 14:2. 14) 1. Kor. 14:14–16. 15) 1. Kor.14:14. 16) 1. Kor. 2:11. 17) 1. Kor.14:15. 18) 1. Kor. 14:27. 19) Ap. t. 2:1-4; 10:44- 46. 20) Ap. t. 2.2-3; 10:44-46. 21) Ap. t. 2:4.

Martti Ahvenainen

Ristin Voitto -lehden artikkeli.
Tilaa RV-lehti >>