Kun tahdonvoima ei enää riitä – Hengen hedelmä on Hengen työtä

Kristityn on tärkeintä tiedostaa Jumalan rakkaus ja antaa sen muuttaa itseään ja omaa käyttäytymistä. Lapsikin tietää, että karkkipäivää pitää odottaa kärsivällisesti. Kärsivällisyys onkin hyve, joka on hyvä opetella jo nuorena. Myös muut Hengen hedelmät tulevat tutuksi usein jo pyhäkouluikäisenä.

Hengen hedelmistä voi kuitenkin muodostua ahdistava vaatimusten litania niin lapselle kuin aikuisellekin, jos hedelmää yritetään tuottaa pelkän tahdonvoiman varassa. Kun perheenäiti joutuu kärsivällisesti odottelemaan miestään päivällispöytään tai suhtautumaan rauhallisesti teini-ikäisen lapsensa jatkuvaan myöhästelyyn koulusta, pelkkä ”minä en saa hermostua” -mantran hokeminen menettää loppujen lopuksi voimansa ja vaihtuu karjumiseen. Tämä taas tuo väistämättömästi mukanaan syyllisyyden tunteen ja ’minä olen maailman huonoin äiti’ -syndrooman.

Me haluaisimme oikeasti olla kärsivällisempiä, rakastavampia ja iloisempia. Kiireisen nykyelämän keskellä tällaisten ihanteiden saavuttaminen saattaa kuitenkin tuntua täysin mahdottomalta tehtävältä, ellei sitten pakene autiolle saarelle ilman perhettä, työtä ja stressiä (ja varsinkin ilman puhelinta).

Hedelmä kasvaa vain Hengen varassa

Paavali viittaa Hengen hedelmiin ensimmäisen kerran Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa: ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.”(1)

Ensi silmäyksellä tämä lista voi kuulostaa täysin mahdottomalta vaateelta. Asiayhteydestä voimme kuitenkin havaita, että Paavalin tarkoitus oli erilainen kuin se usein ymmärretään.

Aikaisemmin kirjeessä Paavali paljastaa, että uskova ei ole enää lain alla, eikä hän missään tapauksessa saa alistua enää uudelleen lain ”orjuuden ikeeseen”.(2) Sitä työtä, jonka Jumalan Henki on aloittanut, ei voi jatkaa lain teoilla vaan elämällä Hengen varassa.(3)

Amerikkalainen Uuden testamentin tutkija Sam Williams toteaa ytimekkäästi Galatalaiskirjeen kommentaarissaan, että Hengen hedelmät eivät ole ihmisen valppauden tai tahdon tulos. Hedelmää ei siis voi tuottaa mantran tai vaatimusten avulla.

Sen sijaan Williams toteaa hedelmien olevan Hengen aikaansaannos. Henki energisoi uskovaa ja tekee työtä hänessä ja hänen kauttaan. Laki tekee vaatimuksia, joita paraskaan tahdonvoima ei voi täyttää. Henki sen sijaan muuttaa uskovaa sisältä käsin ja luo hänessä hetki hetkeltä yhä enemmän Jeesuksen kaltaisuutta.

Tehtävämme on pysyä kiinni viinipuussa

Mikä sitten on uskovan oma rooli Hengen hedelmien tuottamisessa? Jeesus selittää asian parhaiten Johanneksen evankeliumin luvussa 15, jossa hän puhuu itsestään viinipuuna ja uskovista oksina. Jeesus painottaa, että oksa, joka pysyy puussa, tuottaa paljon hedelmää: ilman Jeesusta emme voi saada aikaan mitään.(4)

Jos todella haluamme tuottaa hedelmää Jumalalle, meidän työksemme jää vain ja ainoastaan puussa pysyminen. Kun opimme lepäämään Jumalan hoidossa, antaen hänen voimansa ja sanansa opettaa, puhdistaa ja parantaa meitä, pääsee Henki vaikuttamaan sisimmässämme ja Jeesuksen elämä alkaa virrata oksiemme kautta.

Kun päivittäin nojaamme Jumalaan ja hänen apuunsa, alamme todella elää Hengen varassa tuottaen hetki hetkeltä hedelmää. Näin tuomme kunniaa Jumalan kyvylle muuttaa meitä emmekä omalle tahdonvoimallemme.

Saatamme päivän aikana joutua useasti tilanteeseen, jossa hermot meinaavat mennä. Sen sijaan, että hoemme ”minä en saa hermostua”, amerikkalainen TV-saarnaaja Joyce Meyer on kehottanut rukoilemaan ”Jumala, auta minua”.

Kun jatkuvasti nojaamme Jumalaan, avaamme elämämme muutoksille, jotka vain ja ainoastaan Jumala voi saada aikaan. Pikkuhiljaa kykymme vastustaa kiusausta karjua keuhkomme puhki nousee. Eräänä päivänä saatamme huomata, että asiat, joiden takia poltimme aikanaan pinnamme, eivät enää häiritse meitä.

Hedelmät todistavat Jumalan muuttavasta voimasta

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo tulleensa antamaan yltäkylläisen elämän.(5) Kun Hengen hedelmät alkavat tulla esiin elämässämme, pääsee tämä yltäkylläisyys oikeuksiinsa. Tuskailu ja hermoilu voi vaihtua luottamukseen, iloon ja rakkauteen.

Kun nojaamme Hengen voimaan ja Jumalan hyvyyteen joka hetki, voimme todella nauttia elämästämme ulkoisista olosuhteista riippumatta.

Hengen hedelmät ovat tärkeitä, sillä monesti uskovat voivat sortua vain saarnaamaan Kristusta ilman että he myös elävät Kristuksessa. Monet ihmiset varsinkin länsimaissa ovat tulleet kyyniseksi evankeliumia kohtaan, koska Jeesuksen seuraajat voivat sanoa yhtä ja elää toista.

Mutta entä jos olisimme se yksi henkilö työpaikalla, joka ei koskaan hermostu tai hätäile? Tai se kaveri koulussa, joka ei juoruile tai puhu pahaa muista? Tai se naapuri, joka on iloinen, vaikka sataisi kaatamalla?

Tällä tavalla voimme tuoda ystävämme, koulu- ja työtoverimme askeleen lähemmäksi Jumalaa. Kun ei-uskovat kanssakulkijamme näkevät omin silmin, miten aikaisemmin niin helposti panikoivasta ihmisestä tulee rauhallisuuden perikuva, voi mielenkiinto herätä Rauhan Ruhtinasta kohtaan. Evankeliumista tulee näin enemmän kuin saarna: se on myös Jumalan aikaansaama käytännön ihme ja elämäntapa.

Rakkaudettomuuden lääke on Jumalan rakkaus

Ilman rakkautta emme Paavalin mukaan ole mitään ja tekomme ovat täysin arvottomat.(6) Yhdessä itsehillinnän kanssa rakkaus muodostaa kehyksen muille hyveille ja toimii niiden perustana. Jos koemme vaikeaksi unohtaa menneisyyden vääryyksiä, olla armollisia muille tai hillitä vaikkapa halumme shoppailla, kannattaa kysyä olemmeko todella hyväksyneet Jumalan rakkauden omalla kohdallamme?

Jos emme anna Jumalan täysin rakastaa itseämme, on meidän hyvin vaikea rakastaa tai hallita muita halujamme, esimerkiksi olla syömättä itseämme ähkyiksi kun masentaa. Jos rakkauden puute on ongelma, uskova tarvitsee Isän syliä ja täydellisen rakkauden tuntemista.(7) Vain eheytetty uskova voi rakastaa muita ja sanoa ”ei” rakkauden korvikkeille.

Paavalin mukaan ilo kuvastaa kypsää uskoa: kristitty voi olla iloinen juuri siksi, että hän luottaa Jumalan hyvyyteen omien pähkäilyjen ja voivottelun sijaan.(8) Ilo Herrassa on uskovan voima,(9) sillä se kertoo luottamuksesta olosuhteista tai tuloksista riippumatta.

Jos murina ja masennus ovat lähempänä sydäntämme kuin ilo, voimme kysyä itseltämme, josko todella luotamme Jumalan kykyyn ratkaista pulmamme tai kantaa meidät murheidemme ylitse. Vai olemmeko polttaneet itsemme loppuun ja emme yksinkertaisesti jaksa enää elää pilke silmäkulmassa?

Vain oppimalla lepäämään Jumalassa ja hänen uskollisuudessaan (ja ottamalla tarvittaessa lomaa) voimme olla todella iloisia.

Kärsimätön muistakoon Jumalan kärsivällisyyden

Rauhan puute voi olla syynä panikointiin ja kaoottiseen elämään. Psalmin kirjoittaja kehottaa uskovaa heittämään huolet Herran huomaan,(10) kun taas Paavali rohkaisee jättämään huolet Jumalan kasvojen eteen, jotta Jumalan rauha saisi vallita.(11) Voivottelu on valinta, ja huolehtimalla omimme itsellemme ongelmat, jotka vain Jumala voi ratkaista. Jos sielusta puuttuu rauha, voimme tuoda asiamme Jumalan eteen ja opetella hetki hetkeltä nojaamaan hänen hyvyyteensä.

Usein pipoa puristaa ja kärsivällisyyttämme koettelee se, kun asiat eivät hoidukaan nyt ja heti. Kannattaa muistaa, kuten Joyce Meyer on maininnut, että jos olemme nopeampia kuin muut jossakin asiassa, on se Jumalalta tullut lahja, jota ilman olisimme kaikki tasan yhtä hitaita.

Kun hermo meinaa mennä seuraavan kerran, on hyvä muistaa, kuinka kärsivällinen Jumala on ollut meitä kohtaan muissa asioissa ja murisemisen sijasta siunata toisia. Annetaan Jumalan hoitaa toisten kouliminen ja keskitytään omaan kasvuumme.

Ystävällisyys, hyvyys ja uskollisuus

Saako aviopuolisosi sinulta haukut vai kehut? Oletko pesunkestävä pessimisti vai etsitkö asioista hyviä puolia? Onko sinun kanssasi helppo tulla toimeen vai oletko ärtyisä ja hankala?

Jumalan hyvyys ja ystävällisyys ihmiskuntaa kohtaan on ilmeinen Raamatussa ja näkyy selvimmin ristin puulla. Ystävällisyys antaa muille armoa silloinkin, kun sitä ei ole ansaittu. Hyvyys etsii muiden etua, vaikka sille ei olisi varsinaista syytä.

Ystävällisen ja hyvän ihmisen seurassa voi hengittää vapaasti pelkäämättä, että kohta tulee korville. Kun elät normaalia elämääsi, etsi tapoja, joilla voit ilahduttaa muita. Anna samalla Jumalalle kiitos jokaisesta pienestäkin hyvyyden pilkahduksesta, vaikka siitä, että löysit hyvän parkkipaikan.

Myös uskollisuus on uskovalle tärkeää. Jos olet jatkuvasti myöhässä, unohtelet lupauksiasi ja jätät kesken kaiken, minkä aloitat, sinulla voi olla ongelmia uskollisuuden kanssa.

Onneksi Jumala on uskollinen meitä kohtaan silloinkin, kun olemme itse uskottomat.(12) Jeesus oli kuuliainen jopa ristinkuolemaan asti.(13)

Jos sinulla on vaikeuksia pysyä sitoumuksissasi, aloita pienistä asioista. Lupaa ainoastaan se, minkä varmasti tiedät kykeneväsi pitämään. Kirjoita asioita muistiin tai laita muistutus kännykkään. Kun näin olet uskollinen pienessä, voi Jumala luottaa sinulle yhä suurempia asioita.(14)

Jeesus on esimerkki lempeydestä

Oletko ankara? Kritisoitko muita herkästi? Luetko muille lakia siitä, miten heidän tulee käyttäytyä?

Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa, että hän on sydämeltään lempeä ja nöyrä: Jeesuksen luona taakoitetut voivat löytää levon.(15)

Jos koet olevasi vaativa muita kohtaan, olet luultavasti vielä vaativampi itseäsi kohtaan. Ankara ihminen ei ole luultavasti koskaan hyväksynyt sitä, ettei hän voi koskaan pelastaa itseään tai ansaita plus-pisteitä Jumalalta.

Tällainen ihminen tarvitsee Isän käden hellää kosketusta ja tiedon siitä, että hän on rakastettu ja ihmeellinen juuri sellaisena kuin hän on.(16) Kun lakihenkinen uskova ymmärtää, että hän voi yksinkertaisesti levätä Jumalassa ilman taakan häivääkään, tämä sama armo voi alkaa virrata hänestä muidenkin elämään. Mielen pahoittamisen sijaan voimme oppia parantamaan murtuneita mieliä(17) ja rakentamaan toisiamme rakkaudessa.

Viitteet:

1) Gal. 5:22–23. 2) Gal. 5:1. 3) Gal. 3:2–3; 5:25. 4) Joh. 15:5. 5) John. 10:10. 6) 1. Kor. 13:1–3. 7) 1. Joh. 4:16–18. 8) Fil. 4:4–7. 9) Neh. 8:10. 10) Ps. 55:23. 11) Fil. 4:6–7. 12) 2. Tim. 2:13. 13) Fil. 2:8. 14) Luuk. 16:10. 15) Matt. 11:29–30. 16) Ps. 139:14. 17) Jes. 61:1.

Kirjallisuus: