Kristityn tulee pukeutua totuuteen

Totuus on ensimmäisenä Efesolaiskirjeen kuvaamassa Jumalan sota-asussa. Se kuvaa asioiden tärkeysjärjestystä.

Raamatun mukaan totuus on kaiken perusta ja ensimmäinen varuste kristityn hengellisessä sota-asussa. Totuus on enemmän kuin tavallinen vyö. Sen varassa voi seisoa ja sen varaan voi rakentaa. Se antaa ryhtiä ja se kestää. Se on kuin kallio, joka ei horju.

Totuuteen vyöttäytyminen merkitsee syvällistä muutosta kaikessa uskovan ajattelussa ja tekemisessä. Totuus voi pai­nua henkeemme ja vallata meidät. Jeesuksen sa­noissa samarialaiselle naiselle on jotain makua totuuteen vyöttäytymisestä: ”Jumala on Henki ja häntä voi palvella vain hengessä ja totuudessa.”[i]

Jumalan työ alkaa totuuden kohtaamisesta

”Kuuliaisuus ja totuus ovat kuin siamilaiset kaksoset, niitä ei voi erottaa toisistaan."

Totuuteen vyöttäytyminen alkaa jo sillä hetkellä, kun ihminen avaa sydämensä Jeesukselle. Jeesus itse sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elä­mä.”[ii] Koska Kristus on itsessään totuus, jokainen joka vastaanottaa hänet ja lähtee seuraamaan häntä, vyöttää kupeensa totuudella – tai antaa totuuden vyöttää itsensä.

Tämä ei kuitenkaan tapahdu sattumalta tai itsestään. Ainoastaan heidät, jotka haluavat ottaa oman ris­tinsä ja lähteä seuraamaan Kristusta, vyötetään totuudella ja totuuteen. Jeesuksen sanat Pietarille valaisevat tätä asiaa: ”Kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.”[iii] Totuu­teen vyötetty ei siis mene minne itse haluaa, vaan minne To­tuus häntä johdattaa.

Raamatun mukaan monet opetuslapsista jättivät Jeesuksen, sillä Totuuden vyötettäväksi antautuminen oli heille liian kova pala nieltäväksi. Jeesus totesi­kin jäljelle jääneille opetuslapsilleen, ettei ihmettelisi, vaikka myös he tahtoisivat jättää hänet. Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on ian­kaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärräm­me, että sinä olet Jumalan Pyhä.”[iv]

Jumala siis ryhtyy tekemään työtä lapsessaan vyöttämällä hänet totuu­den vyöllä. Ylimmäispapillisessa rukouksessaan Jeesus rukoili omiensa puolesta: ”Isä, pyhitä heidät totuu­dessa; sinun sanasi on totuus.”[v] Uskovan vyöttäminen totuuteen ei ole niinkään kiin­ni Jumalasta vaan ihmisestä itsestään. Kysymys on vain siitä, haluanko tulla vyötetyksi. Totuus merkitsee sitä, että ih­minen alistuu Jumalan sanan ja Hengen alaisuuteen elämänsä kaikilla osa-alueilla. Kuuliaisuus ja totuus ovat kuin siamilaiset kaksoset, niitä ei voi erottaa toisistaan.

Paavalin mukaan kristityn eläminen tässä ruumiissa ei ole elämää omassa uskossa, vaan Jumalan Pojan uskossa[vi] ja siinä, mitä Totuus haluaa. Siksi totuus on ensimmäinen asia, joka uskovan on hyväksyttävä, jos hän haluaa pukeutua Jumalan sota-asuun. Tämä tulikoe meidän on Jumalan edessä läpäistävä. Rehellisyys maksaa, mutta ehdottomasti se myös kannattaa. Jeesus antoi hienon arvion Natanaelista hänet nähdessään: ”Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!”[vii]

On siis mah­dollista ottaa totuus vastaan ja elää totuudelle kuuliaisena.

Kasvu totuuteen kestää koko elämänajan

Profeetta Jesaja ennusti totuuden liittyvän keskeisesti Jeesukseen: ”Van­hurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lan­teittensa side.”[viii]

Meidänkin sota-asuumme kuuluu sekä vanhurskaus että totuus. Meidät on vanhurskautettu Jeesuksen veressä, ja alusta alkaen meidät vyötetään hänen totuudellaan. ”Tahtonsa mukaan hän synnyt­ti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujen­sa esikoiset”, kirjoittaa Jaakob.[ix] Jumala kasvattaa meitä totuuteen, ja tämä kasvatusprosessi kestää koko elämämme ajan.[x]

Pyhitys on Jumalan armon vaikutusta. Se näkyy myös ulkonaisessa elämässämme. Pelkkä kuuluminen johonkin kirkkoon tai seurakuntaan ei vielä automaatti­sesti merkitse pyhitystä. Oikealla opetuksella on tässä merkitystä, mutta tärkeimmät vaikuttajat ovat aina olleet Jumalan armo ja Pyhä Henki.[xi] Jeesus kehottaa seuraajiaan valvomaan totuudessa: ”Olkoot tei­dän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa; ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat.”[xii]

Voimme säilyä kristittyinä maailman valo­na ja suolana, kun elämämme on kätkettynä totuuteen. Totuus ei tee meistä ylpeitä, päinvastoin sen vyöttäminä pysymme nöyrinä. Totuus on nimittäin aina lahjomaton. Se ei veny kuten ihmisen mieli tai omatunto. Pietari ohjaakin elämään kuuliaisena totuudelle.’”[xiii]

Pimeyden ruhtinas osaa valehdella, pettää ja pukeutua jopa valkeuden enkeliksi. Se ei pelkää tulla kanssamme edes puhuja­lavalle tai laulukuoroon.

Jumalan sota-asuun pukeutuminen alkaa siitä, kun tajuamme, ettei uskovaa voi näytellä. Totuus riisuu naamarimme. Totuuden vyöttämä ihminen on kaikessa re­hellinen. Hän voi tuoda myös tekemänsä vääryydet totuuden valokeilaan ja korjata elämänsä suunnan.

Antautuminen totuuden vyötettäväksi

Kenenkään ei tule ajatella, että Jumalan taisteluriveissä voisi palvella muuten kuin kupeet totuuteen vyötettynä. Kaikki se, minkä ihminen jättää pimeyden peittoon, tulee lopulta julki. Siksi on lohdullista muistaa vanha hengellinen viisaus: minkä valo paljas­taa, sen veri puhdistaa.

Meidän on tärkeä pyrkiä osoittautumaan ihmisten ja Jumalan edessä luottamuksen arvoiseksi. Apostoli Paavali muistutti korinttilaisia hengellisen sodan periaatteista: ”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuiten­kaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä ha­jottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.”[xiv]

Totuuteen vyöttäytyminen merkitsee kaikkien häpeäl­listen salateiden poissulkemista elämästämme. Emme voi vaeltaa kavaluudessa tai väärentää Jumalan sanaa. Julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä. Silloin meidän ju­listamamme evankeliumi ei ole peitossa.[xv]

Antautumi­nen totuuden vyötettäväksi antaa Jumalalle mahdollisuu­den valmistaa meistä astia jaloa käyttöä varten. Saatana yrittää kaikin keinoin suistaa meidät pois totuuden tieltä. Sen vuoksi meidän on tärkeä täyttyä yhä uudelleen Pyhällä Hengellä. Totuus polttaa elämästämme pois sen, mikä on tulen ruokaa.

Kun vaellamme totuudessa, Jumala vyöttää meidät koko hänen sota-asuunsa.

Viitteet:
1) Joh.4:24. 2) Joh. 14:6. 3) Joh. 21:18. 4) Joh. 6:68–69. 5) Joh. 17:17. 6) Gal. 2:19–20. 7) Joh. 1:46–50. 8) Jes. 11:5. 9) Jaak. 1:18. 10) Tiit. 2:11–12. 11) 2. Kor. 3:5–6. 12) Luuk. 12:35–36. 13) 1. Piet. 1:14–15. 14) 2. Kor. 10:3–7. 15) 2. Kor. 4:1–6.

Jaakko Romu

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva lähetyspastori ja kirjailija. Artikkeli on toimitettu katkelma kirjoittajan opetusteoksesta Jumalan koko sota-asu (Aikamedia, 2013).


Ristin Voitto -lehden artikkeli.
Tilaa RV-lehti >>