Risti - hullutus vai elämä?
Ristillä riippuva Jumala Kristuksessa on yksi ihmisjärjen vaikeimmin ymmärrettävistä kuvista, suuri ristiriitaisuuksien summa. Nykyään ristin merkitys on moninaistunut. Jossakin ristiä pidetään taikakaluna. Toisaalla ristin evankeliumissa on yhä todellinen Jumalan voima, ja ihmeet seuraavat sen julistusta. Ilman uskoa Kristukseen risti on vain kauhun ja jumalattomuuden symboli ja sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta täyttä hulluutta. Usko antaa tälle järjettömältä näyttävälle tapahtumalle merkityksen.
Raamattua tutkiessamme löydämme useita erilaisia teemoja rististä:
Raamattu käsittelee ristiä puisena teloituspaaluna, jossa Jeesus tapettiin. Jeesuksen opetuksessa opetuslapseuden ehtona on ristin kantaminen. Paavalille puhe rististä on koko evankeliumin ydin – hänen mukaansa evankeliumi ON sanaa rististä.
Nämä kaikki teemat puhaltavat kuitenkin hienolla tavalla yhteen hiileen ja tuovat Kristuksen ristinkuoleman keskiöön.
Risti, jolle Jeesus naulittiin
Uudessa testamentissa risti esiintyy useimmiten Jeesuksen kuoleman yhteydessä. Kaikkea tietoa ristiinnaulitsemisen käytännöstä emme kuitenkaan saa evankeliumeista, vaan tarkemman kuvan saamiseksi on katsottava historiankirjoihin. Evankeliumin ensimmäisille lukijoille ristin käyttäminen teloitusmuotona oli arkipäivää. Me taas joudumme tarkastelemaan asiaa historian näkökulmasta.
Mitä sitten evankeliumit kertovat rististä ja ristiinnaulitsemisesta? Ensinnäkin näemme, että ristiinnaulitseminen oli yleinen roomalaisten käyttämä teloitustapa. Tuomitut olivat pääasiassa rikollisia.(1) Ainakin Jeesuksen tapauksessa tuomittu joutui itse kantamaan ristinsä tai sen poikkipuun teloituspaikalle.(2) Juutalaiset pitivät kirottuna henkilöä, joka ripustettiin paaluun,(3) aivan kuten Kirjoituksissa oli kirjoitettu.(4)
Tuomittuja hakattiin ja häväistiin sylkemällä.(5) Tuomitut voitiin ruoskia ennen ristiinnaulitsemista.(6) Tuomittu lyötiin nauloilla kiinni puuhun käsistä ja ehkä jaloista.(7) Kivun lievittämiseksi tarjottiin hapanviiniä.(8) Ristin päälle voitiin kirjoittaa tuomion syy.(9) Ristiinnaulitsemista tulivat seuraamaan – ei vain lähimmäiset – vaan myös viholliset, jotka pilkkasivat ristillä riippuvaa.(10)
Ristillä kuoleminen ei tapahtunut hetkessä vaan siihen saattoi kulua vuorokausia.(11) Kuolemaa nopeutettiin katkaisemalla sääriluut.(12) Kuolema saatettiin todistaa niin, että keihäällä puhkaistiin kylki.(13) Luomakunta reagoi Jeesuksen kuolemaan niin voimakkaasti, että pimeys laskeutui,(14) tuli voimakas maanjäristys, kalliot halkeilivat, kuolleita nousi haudoista ja temppelin esirippu halkesi kahtia.(15)
Historiankirjat lisäävät, että tuomitut voitiin sitoa ristille köysillä tai naulata isoilla nauloilla. Usein käytettiin molempia. Naulat lyötiin todennäköisesti ranteisiin ja jalat yhdessä yhdellä naulalla jalkapöydistä läpi. Kuoleminen tapahtui usein tukehtumalla, kun lihakset pettivät pikkuhiljaa. Häpeää lisäsi se, että ristiinnaulittavat saattoivat joutua riippumaan ristillä alastomina. Surmaajien sadismi pääsi valloilleen näissä teloituksissa.
Fyysisen tuskan lisäksi Uusi testamentti kiinnittää huomiota vahvasti Jeesuksen kokemaan henkiseen tuskaan. Risti on häväistyksen, alennustilan ja rangaistuksen tunnus, kirouksen puu. Tämän sisäisen kivun syvyys nousee esille Jeesuksen tuskaisissa sanoissa ristinpuulla: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”(16) Häpeä oli äärimmäinen tuska tuomitulle. Jeesus kuitenkin ”häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset”.(17) Henkilö, joka roikkui ristillä, oli Jumalan kiroama.(18)
Paljon puhuvat sanat ”siellä he ristiinnaulitsivat hänet”(19) kätkevät sisälleen niin suuren määrän sanoinkuvaamattomia asioita, että yksikään ihminen ei pysty koskaan täysin tajuamaan niitä.
Jeesuksen ristiinnaulitsemisen mahtavuudesta voidaan kuitenkin tiivistää joitakin pääkohtia. Koska Jeesus naulittiin ristiin, meidät on pelastettu, meidät on lunastettu, meidät on sovitettu, meidät on vanhurskautettu, meidät on otettu Jumalan lapsiksi, meidät on pyhitetty, meidän syntimme on anteeksiannettu, meille kuuluva kirous on kumottu, meidät on siirretty Saatanan vallasta Jumalan valtakuntaan, meidät on vapautettu rangaistuksesta ja laista ja meidät tullaan kirkastamaan lopullisesti, kun siirrymme ajasta ikuisuuteen.
Opetuslapsi kantaa ristiä vapaaehtoisesti
Aivan ensimmäisen kerran risti astuu Uudessa testamentissa näyttämölle, kun Jeesus puhuu opetuslapsilleen hänen seuraamiseensa liittyvästä ristin kantamisesta. Opetuslapsille risti oli hyvinkin tuttu asia, mutta se, että Jeesus puhui siitä hänen seuraamisensa yhteydessä, herätti heissä varmasti paljon kysymyksiä.
Opetuslapset tunsivat roomalaisen ristin, joka ei sallinut myönnytyksiä. Risti voitti aina vastustajansa, julmasti ja totaalisesti. Ihminen oli hengissä, kun hänet laitettiin ristille, mutta täysin kuollut, kun risti oli tehnyt tehtävänsä. Jeesus opetti: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”(20) Luukas lisää tähän vielä sanat ”joka päivä”.(21) Toisessa kohdassa Jeesus sanoi asian vielä voimakkaammin: ”Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.”(22) Tähän Luukas lisää vielä, että henkilö, joka ei kanna ristiä, ei voi olla Jeesuksen opetuslapsi.(23)
Mitä Jeesuksen puhe ristin kantamisesta tarkoitti ensimmäisille kuulijoille eli opetuslapsille, joille hän puhui asiasta ennen omaa ristinkuolemaansa? Kun Jeesus puhui ”ristin ottamisesta”, heille tuli väistämättä mieleen häpeän, kidutuksen ja kuoleman puu. Monet kerrat he olivat nähneet tuomittuja, jotka surmattiin ristiinnaulitsemalla. Ehkä heidän mieliinsä piirtyi kuva tienvarressa riippuvista ruumiista, jotka oli surmattu kaikista julmimmalla tavalla.
Jeesus siis puhui heille kuolemisesta, valmiudesta suurimpaan uhraukseen hänen vuokseen. Opetuslapset ymmärsivät, että Jeesus ei luvannut heille millään tavalla helppoa tietä. Ristin kantaja ei kohtaa vain fyysistä kipua, vaan myös häpeää, torjutuksi tulemista ja hylkäämistä. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset pystyivät tajuamaan, että vaikka he joutuisivat kantamaan ristiä, he eivät joutuisi tekemään sitä Jumalan hylkäämänä ja yksin. Kristus itse kulkisi heidän rinnallaan loppuun asti.
Jeesuksen kaltainen kuuliaisuus on lopulta voitto jokaiselle uskovalle. Ja vaikka ristin kantaminen toisikin suuria koettelemuksia, sen päätteeksi on tiedossa iankaikkinen voitto. Tämän takia ristin kantaminen ei ollut ensimmäisille opetuslapsille tuskallista, vaan riemullista.
Miten ristin kantaminen on ymmärrettävä vuonna 2013? Miten sovellamme sitä elämässämme? Joudumme hylkäämään yleisen näkemyksen, jonka mukaan risti olisi jokin olosuhde, toinen henkilö tai sairaus. Kyse ei voi olla sellaisista asioista, jotka kohtaavat yhtä lailla uskovia kuin ei-uskovia. Kyse on jostakin ylimääräisestä seikasta, joka johtuu siitä, että henkilö seuraa Jeesusta.
Asian voisi tiivistää haluksi nöyrtyä päivittäin Kristuksen herruuteen, päätökseksi seurata Jeesusta joka päivä vapaaehtoisesti siitä koituvasta häpeästä välittämättä ja valmiudeksi ottaa vastaan se, mitä ristin evankeliumin puolesta seisominen maksaa.
Ristin sanoma = evankeliumin ydin
Kun Kristus oli noussut kuolleista, hänen opetuslapsensa lähtivät julistamaan ristiinnaulittua Kristusta. He veivät kirjaimellisesti mukanaan sanoman rististä, ja sama vallankumouksellinen voima seurasi heitä.
Radikaali sanoma ristiinnaulitusta Jumalan Pojasta muutti Saul Tarsolaisen elämän, ja hänestä tuli todellinen ristin sanoman levittäjä ja ristin teologian uranuurtaja. Paavalille puhe rististä oli koko evankeliumin ydin – evankeliumi on sana rististä. Hän löysi Jumalan voiman juuri evankeliumista, jossa julistettiin Jeesuksen ristiä. Hän ei halunnut tuntea muuta kuin ”Jeesuksen Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna”.(24)
Paavalin ristin teologiasta voidaan löytää muutamia pääpiirteitä: risti on hullutus tälle maailmalle, ristillä sijaiskärsijä sai aikaan sovinnon,(25) ristillä hankittiin vapautus lain kirouksesta(26) ja ristin voima yltää yhä uskovan elämään, kun hänen vanha ihmisensä on ristiinnaulittu.(27)
Paavali tajusi sen älyttömältä vaikuttavan ristiriidan, joka Jeesuksen ristinkuolemaan sisältyi. Hän kirjoitti, että jo pelkkä puhe ristillä riippuvasta Jumalan Pojasta on ihmisjärjelle täyttä hulluutta, mutta juuri tässä ristin hulluudessa onkin pelastus. Ajatus siitä, että Messias ristiinnaulittaisiin, oli mieletön. Kuitenkin Paavali kertoo, että itse Jumala oli suunnitelman alullepanija. Tässä on suuri Jeesuksen ristin kuolemaan liittyvä paradoksi.
Sanoma rististä on niin suurta hulluutta, että sillä Jumala onkin saattanut viisaat häpeään. Puhe rististä siis on osoitettu erityisesti ihmisviisautta vastaan. Se osoittaa, että vain ja ainoastaan ristissä on voima, joka voi tuoda vapautuksen maailmalle. Se mikä on hullutusta kreikkalaisille ja rienausta juutalaisille, juuri siinä on Jumalan voima.
Viitteet:
1) Matt. 27:38. 2) Joh. 19:17. 3) Gal. 3:13. 4) 5. Moos. 21:23. 5) Matt. 27:30. 6) Mark. 15:15. 7) Joh. 20:27. 8) Mark. 15:36. 9) Matt. 27:37. 10) Luuk. 23:48; Joh. 19:25. 11) Joh. 19:31. 12) Joh. 19:31–33. 13) Joh. 19:34. 14) Matt.27:45. 15) Matt 27:51–52. 16) Mark. 15:34. 17) Hepr. 12:2. 18) Gal. 3:13. 19) Joh. 19:18. 20) Matt. 16:24. 21) Luuk. 9:23. 22) Matt. 10:38. 23) Luuk. 14:27. 24) 1. Kor. 2:2. 25) Ef. 2:16; Kol. 1:20. 26) Gal. 3:13. 27) Gal. 5:24; 6:14.
T. Kuosmanen
Kirjoittaja on toiminut helluntaiseurakunnan pastorina.
Ristin Voitto -lehden artikkeli.
Tilaa RV-lehti >>