Ihmeet ja tunnusteot todistavat Jumalasta

Jumala havaitaan teoistaan. Aidot Pyhän Hengen ihmeet haastavat niin epäilevät kristityt kuin aggressiiviset ateistitkin.

Jeesuksen ristillä tekemän sovitustyön lisäksi Jumala haluaa olla henkilökohtaisessa suhteessa luomaansa ihmiseen. Tämä toteutuu luonnonlakien ja kaitselmuksen välityksellä, mutta myös yliluonnollisten karismaattisten lahjojen kautta. Tasapainoisessa kristillisyydessä kumpikaan näistä ei sulje toisiaan pois.

Tässä artikkelissa karismaattisuuden tarkastelu kohdistetaan Apostolien tekojen ihmekertomuksiin ja erityisesti niiden uskoa synnyttäviin tunnustekoihin.

Uskontunnustus vai uskon teot?

Toisinaan tuntuu siltä, että elämme kristillisen uskontunnustuksen ja uskon tekojen välisessä kitkatilassa. Kreikkalainen filosofia pyrkii määrittelemään kaiken, myös sen, kuka Jumala on. Karismaatikot ovat puolestaan oikeutetusti todenneet pelkkään uskontunnustukseen pohjautuvan kristillisyyden paperinmakuiseksi.

Ihmeiden painoarvo Raamatun kertomuksissa on niin suuri, että on täysin mahdollista yhtyä Gabriel Herbertin toteamukseen: ”Jos kertomus eksoduksesta ei ole sisällöltään totta, Israelin kutsu on valhetta. Sama pätee meidän Herramme ylösnousemukseen.”

Kristinuskon totuus tukeutuu kirjallisen ilmoituksen lisäksi mutta yksityiskohtaisen määrittelyn sijasta siihen, että Jumalaa koskevat totuudet havaitaan myös hänen teoissaan. Logiikka on seuraava: emme näe tuulta, mutta tunnemme sen vaikutukset. Samoin sanoja käytetään mahdollisimman hyvin kuvailemaan teoistaan havaittavaa Jumalaa.

Kun Jumala oli puhdistanut juomakelvottoman ja myrkyllisen veden janoiselle kansalle juotavaksi, hän julisti sen jälkeen Moosekselle: ”Minä, Herra, olen sinun parantajasi.”[1] Samalla tavalla karismaattinen kristillisyys julistaa Raamatun Jumalaa, jolla on tekojensa kautta valta ja voima tyydyttää janoisen ihmisen kaipaus. Vaikka ihmeisiin sisältyy Jumalan ilmoittama toivo, ne eivät kuitenkaan näytä olevan kaikkien ihmisten suosiossa.

”Mitä ihmettä? – ihmeiden epäilyä

Vähintään kaikki raamattu-uskolliset kristityt uskovat, että Jumala on tehnyt ihmeitä. Joidenkin kohdalla menneen aikamuodon valinta kertoo kuitenkin siitä, että nykyaikana väite yliluonnollisten ihmeiden tapahtumisesta koetaan usein kiusalliseksi.

Kulttuuriimme on pesiytynyt skeptisiltä filosofeilta peräisin oleva käsitys todellisuudesta, jonka mukaan kaikki luotettava tieto havaittavissa olevista ilmiöistä perustuu luonnonlakeihin.

Modernin ajan tunnettu ihmeiden kriitikko, skotlantilainen filosofi ja tietoteoreetikko David Hume (1711–1776), väitti jokapäiväisen kokemuksen osoittavan, ettei luonnonlakeja voida rikkoa. Ja Humen mukaan myöskään todellisia ihmeitä ei sen vuoksi ole olemassa.

Sanojen määrässä ei olekaan säästelty, kun antiikin ja nykyajan ihmekertomuksia on yritetty selittää tyhjäksi. Entä mitä pitäisi ajatella esimerkiksi kaupan tyhjästä ruokahyllystä, jossa makaronien kohdalla lukee päivä toisensa jälkeen: ”Toimitusvaikeuksien vuoksi makaronia ei ole.” Ovatko makaronit silloin pelkästään asiakkaiden mielikuvituksen tuotetta, ja pitääkö kauppias yllä myyttiä makaroneista pelkillä tyhjillä lupauksilla?

Arkikokemuksesta tiedämme, ettei ole mitään mieltä yrittää selittää terveellä järjellä olematonta olemattomaksi, ellei kyseessä ole voimakas ennakko-oletus ihmeiden mahdottomuudesta sekä pyrkimys kieltää mahdolliset ihmeiden todisteet. Makaronien ilmestyminen kaupan hyllylle odotusajan jälkeen todistaa vihdoin kauppiaan selväjärkiseksi.

Havaittava makaronien määrä on todiste niiden olemassaolosta, mutta ihmekertomusten lukuisuus ei sinällään vielä todista aitojen ihmeiden olemassaoloa. Onhan tunnettua, että jotkin ihmekertomuksista ovat osoittautuneet petoksiksi. Historiallisesti kuitenkin tiedetään, että ennen David Humea kristinuskon piirissä esiintyneitä ihmeitä pidettiin yhtenä merkittävimmistä todisteista kristinuskon totuusarvon puolesta.

Humen ennakko-oletuksen syntyyn 1700-luvulla vaikutti osaltaan se, että koulutettujen ja yläluokkaan kuuluvien ihmisten parissa ei tuohon aikaan ollut juuri tarjolla sellaisia ihmekertomuksia, jotka olisivat liittyneet aikalaisten elämään. Siksi David Hume monien muiden tavoin selitti läntisen kulttuuri-imperialismin hengessä, että kaukaisista maista kuullut ihmekertomukset ovat lähinnä kouluttamattomien ihmisten toiveunia.

Ihmekertomuksia ympäri maailmaa

Nykyisin on jo opittu varomaan läntisen sivilisaation tiedollisen ylivertaisuuden harhaluuloja. Lisäksi tarjolla on joitakin kattavia koosteita dokumentoiduista ihmekertomuksista. Nämä ihmeet ovat peräisin kaikista kulttuureista – läntistä maailmaa unohtamatta – ja ne perustuvat maailmanlaajuiseen aineistoon.

Toisin kuin filosofi David Humen aikaan, ”kaupan hyllyt” eivät nykyisin ole enää ihmekertomuksista tyhjillään. Yksi merkittävimpiä ihmeitä käsitteleviä esityksiä on amerikkalaisen Uuden testamentin professorin, Craig S. Keenerin, kokoama kaksiosainen teos Ihmeet: Uuden testamentin kertomusten uskottavuus (Miracles: The Credibility of the New Testament Accounts).

Teoksen ihmeitä puolustava perusväite hyödyntää historiallista vertaavuutta. Yksinkertaistettuna väite kuuluu näin: Jos löydämme moraalisesti luotettavia silminnäkijäkertomuksia ja mahdollisia muita todisteita nykyajassa tapahtuneista ihmeistä, ihmeet ovat silloin mahdollisia myös antiikin dokumenteissa ja erityisesti Uuden testamentin kertomuksissa. Jos antiikin ihmeissä voidaan kaiken lisäksi löytää silminnäkijä, rinnasteisuus nykyaikaan on riittävä ja se puoltaa ihmeen aitoutta myös Uuden testamentin sivuilla.

Teoksessaan Ihmeet professori Keener on dokumentoinut satoja nykyajan ihmeitä ja niiden silminnäkijöitä maailmanlaajuisesti. Kirja sisältää esimerkiksi ympäri maailmaa useita todistajien kertomuksia kuolleista herättämisestä, josta kirjoittajalle läheisin lienee hänen vaimonsa siskon kuolleista herättäminen.

Tunnusteot synnyttävät uskoa

Huolimatta helluntailiikkeen historiallisesta taustasta monilla helluntaiseurakuntien jäsenillä on nykyisin ihmeitä ja karismaattista uskonnäkemystä koskevia epäilyksiä. Ihmeiden ”pakkosyötöllä” on seurauksensa, ja se saattaa tehdä ihmiset kyynisiksi.

Joissakin nykyaikaisissa ihmekertomuksissa tapahtumia suurennellaan todennäköisesti ihmeentekijän maineen ja siitä seuraavan kaupallisen arvon vuoksi. Lievät tapaukset kuitataan usein kevyesti ”evankelistan lisäksi”. Ikävimmissä tapauksissa ihmeiden tekijöiden epärehellisyys ja moraalittomuus on kuitenkin jättänyt varjonsa koko kristillisyyden ylle.

Toisaalta karismaattisen uskonnäkemyksen hylkääminen joko skeptisyyden tai vastuuttomien ylilyöntien vuoksi ei tee oikeutta Raamatun ilmoitukselle eikä myöskään niille aikamme ihmekertomuksille, joiden todennäköisyys ja totuusarvo voidaan luotettavasti varmentaa riippumattomien silminnäkijäkertomusten perusteella.

Uuden testamentin tutkimuksessa on viime vuosina otettu vakavammin väite siitä, että evankeliumit ja Apostolien teot pitävät sisällään silminnäkijäkertomuksia. Todistus muun muassa Uuden testamentin merkittävimmästä ihmeestä, Jeesuksen ylösnousemuksesta, perustuu satojen silminnäkijöiden varaan.[2]

Silminnäkijäkertomuksia ovat myös Apostolien tekojen me-kertomukset, jotka viittaavat kirjoittajan olleen itse todistajana osassa kirjaamistaan ihmeistä.[3] Merkittävin näistä on Eutykoksen kuolleista herättäminen. Oletus, että loputkin Luukkaan kirjaamista reilusta 30 ihmekertomuksesta yksin Apostolien teoissa ovat silminnäkijöiltä peräisin, on siis täysin mahdollinen. Näin Apostolien tekojen ihmekertomukset ovat luotettava todistus kristinuskon väitteistä, jotka koskevat yliluonnollisen Jumalan olemassaoloa.

Apostolien teot sisältää muutamia avainsanoja, jotka selittävät, mitä ihmeet käytännössä merkitsivät. Näiden joukossa on myös evankeliumeista ja joistakin Vanhan testamentin kertomuksista tuttu sanapari ”ihmeet ja tunnusteot”.[4] Toisinaan tätä sanaparia vielä vahvistetaan Luukkaan Pyhän Hengen teologiaa selittävällä sanalla ”voima” tai ”voimallinen”.

Kristillisen teologian osa-aluetta, joka puolustaa kristinuskon totuusväitteitä, kutsutaan apologetiikaksi eli uskonpuolustukseksi. Sana ”tunnusteko” Apostolien teoissa tarkoittaa ihmettä, joka synnyttää uskon tai puolustaa uskoa. Jälkimmäisestä on esimerkkinä Kauniinportin ihme, joka vahvisti Suuren neuvoston edessä apostolien sanoman Jeesuksen ylösnousemuksesta.[5]

Kun Pietari ja Johannes saapuivat neuvoston kuulustelusta, seurakunta rukoili neuvoston uhkailuista välittämättä ylösnoussutta Herraansa: ”Ojenna kätesi niin, että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä.”[6] Tämä johti rohkeaan Jumalan sanan julistukseen. Voimallinen todistus Jeesuksen ylösnousemuksesta jatkui niin, että yhä useammat tulivat uskoon ja heidät liitettiin Jeesuksen seuraajien joukkoon.

Apostolien teoista saa helposti käsityksen, että Pietari ja Paavali ovat kirjan päähenkilöt. Kuitenkin sana ”henki” ilmenee kirjassa 70 kertaa, ja niistä 52 viittaa Pyhään Henkeen. Ihmeiden ja tunnustekojen yhteydessä mainittu voima on erityinen Pyhän Hengen luonteenominaisuus, joka tulee Apostolien teoissa painokkaasti esiin. Painotus on niin vahva, että jotkut tulkitsevat virheellisesti Pyhän Hengen tarkoittavan yliluonnollista Jumalan voimaa ilman yhteyttä jumaluuden olemukseen.

Apostolien teoista tarkka lukija voi kuitenkin huomata ilmaisuja, jotka liittyvät pelkän voimavaikutuksen sijasta persoonallisuuteen. Pyhällä Hengellä on tahto, ja siksi apostolit saattoivat sanoa: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi…” Pyhä Henki voi myös puhua: ”Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.”[7] Kertomus muistuttaa Vanhan testamentin profeettojen kutsumista, jossa kutsun antajana oli itse Jumala.

Ihmeitä ajallemme

Cessationismin edustajat ovat henkilöitä, jotka väittävät ihmeiden aikakauden loppuneen Uuden testamentin todistuksen ja kaanonin sulkeutumiseen. Heidän mukaansa ihmeiden arvo oli vain todistaa apostolien sanoma aidoksi Jumalan ilmoitukseksi. Toisin sanoen cessationistit eivät näe karismaattisuuden arvoa enää nykyajan seurakunnalle merkittävänä.

Kuitenkin esimerkiksi Kiinan kotiseurakuntaliike väittää, että 90 prosenttia kymmenistä tuhansista viikoittaisista uskoontuloista on jollakin tavalla seurausta konkreettisista parantumisihmeistä. Lähetystyötä tutkivat missiologit puolestaan vahvistavat, että ihmeiden vaikutus kiinalaisten kääntymyksissä on lähellä 50:ttä prosenttia. Luku on siis huomattavan korkea.

Teoksessaan Ihmeet Craig S. Keener kuvaa monta joukkokääntymyksiin johtanutta ihmettä Kiinasta. Esimerkiksi vuonna 1989 Zhao Guifang parani rukouksen seurauksena syövästä, joka oli heikentänyt hänen liikuntakykynsä. Tämän jälkeen hänen kotiseurakuntansa alkoi kasvaa nopeasti. Kiinassa erityisesti maaseudulla kristittyjä pidetään rukoilijoina, joiden maine ei-kristittyjen parissa perustuu juuri sairaiden parantumiseen.

Cessationismin väitteiden vastaisesti Apostolien teoissa ihmeet ja tunnusteot laajenevat apostoleilta heidän seuraajilleen. Nimeltä tunnettuja ihmeiden tekijöitä Pietarin ja Paavalin lisäksi ovat Stefanos, Filippos, Ananias, Barnabas sekä Filippoksen viisi profetoivaa tytärtä. Myös Galatalaiskirjeessä voimateot tapahtuivat seurakunnan keskuudessa Paavalista riippumatta.[8] Tutkijat puhuvatkin Apostolien teoissa toteutuvasta ”Pyhän Hengen demokratiasta”.

Pyhän Hengen voima ja lahjat ovat tarjolla kaikille ihmisille sukupuoleen, väriin tai kansallisuuteen katsomatta. Väitteet ihmeiden loppumisesta apostolien aikaan ei myöskään Sanan oman todistuksen perusteella voi pitää paikkaansa. Tämän päivän seurakunnilla on kuitenkin haaste. Niiden tulisi löytää uudelleen Pyhän Hengen todellisuus, joka on tarjolla kaikille uskoville ja jossa tapahtuu aitoja jumalallisia ihmeitä.

Viitteet:
1) 2. Moos. 15:26. 2) 1. Kor. 15:1–10. 3) Ap.t. 20:7–12; 21:11; 27:21–26; 28:3–6,8–9. 4) Ap.t. 2:43; 4:30; 5:12; 6:8; 7:36; 14:3; 15:12. 5) Ap.t. 3:1–4,22. 6) Ap.t. 4:30. 7) Ap.t. 15:28; 13:2. 8) Gal. 3:5.

Esa Hyvönen
Kirjoittaja on Keravan helluntaiseurakunnan johtava pastori.


Ristin Voitto -lehden artikkeli.
Tilaa RV-lehti >>