Löyhästi kiinni

Torstaina 27. lokakuuta 2016 | Sara Pynnönen

A.W. Tozer on todennut kirjassaan ”Jumalan nälkä”, että kaikkien rikkaimpia ihmisiä ovat ne, jotka eivät omista mitään, mutta joilla on kaikki. Tällä hän tarkoitti ihmisiä, jotka ovat niin rakastuneita Jumalaan, niin ”kiinni Hänessä”, että he ovat lukeneet kaiken muun roskaksi (Fil. 3:8).

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu

Ikävä

Tiistaina 16. elokuuta 2016 | Sara Pynnönen

Ulkosuomalaiselle tutut sanat ”on ikävä sua” ovat tulleet minullekin tutuiksi viimeisen kuuden vuoden aikana, kun olen asunut kaukana niin sanotusta kotimaasta. Oikeastaan totuin vaeltajan elämään jo lähetyslapsena. Nyt siitä on tullut peritty elämäntapa. Mutta jäähyväiset kirpaisevat ja sattuvat edelleen. Joskus ne jopa pelottavat etukäteen. Mutta kuten kaikkien muiden pelkojen kohdalla, ei hyvästien tai eronkaan peloista pitäisi tulla suurempia kuin tahdosta rakastaa lähimmäisiä.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu, Hengen hedelmä

Antamisesta

Torstaina 3. maaliskuuta 2016 | Sara Pynnönen

”Iloista antajaa Jumala rakastaa.” (2. Kor 9:7) Samaistuukohan kukaan kokemukseeni, että antaminen ei aina ole iloista? On totta, että antamisessa on siunaus. Sanoohan sana: ”On siunatumpaa antaa kuin ottaa.” (Ap.t. 20:35) Mutta aina antaminen ei tunnu kovin siunatulta tai autuaalta. Joskus sitä antaa vähistä varoistaan (ainakin länsimaalaisella mittapuulla) kehotuksen ja avun nähdessään. Ja silloin antaa enemmänkin puolipakosta tai syyllisyyden tunteesta kuin antamisen ilosta. Ehkä tämä on vain oma kokemukseni, ehkä vain Kambodzassa, missä tarve on kaikkialla ja pyytäviä käsiä riittää. Epäilen, mutta ehkä.

Kommentoi | Yksi kommentti Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu

Vähän itsekuria

Torstaina 21. tammikuuta 2016 | Sara Pynnönen

Kaikista sanan opetuksista päällimmäisenä mielessäni on pyörinyt kehoitus kurinalaiseen elämään. Tämä opetus korostuu Paavalin kirjoituksissa, joista esimerkkeinä 1. Kor. 9:25–27, 2. Tim. 1:7, Gal. 5:22. Aiheesta voisi kirjoittaa kirjoja, mutta haluan vain pysähtyä hetkeksi tuohon Galatalaiskirjeen kohtaan. Siinä ”itsehillintä” tai ”itsekuri” (käännöksestä riippuen) luokitellaan hengen hedelmäksi. Mielestäni ”itsekuri” on parempi käännös alkukielen pohjalta. Kreikan kielen sana ”itsekuri” (ἐγκράτεια) viittaa sekä hyvien ominaisuuksien ja elämäntapojen tavoitteluun että kiusausten ja synnin karttamiseen. Itsekuriin kuuluu siis sekä positiivinen että negatiivinen aspekti.

Kommentoi Lue koko kirjoitus

Jumala kanssamme

Tiistaina 15. joulukuuta 2015 | Sara Pynnönen

Jesaja 7:14: ”Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.”

Jumala kanssamme – mikä lupaus, mikä merkki! Siihen mieleni on kiinnittynyt viime päivinä, Jeesuksen syntymäkuukautena. Tuntuu, ettemme kristittyinä aina tajua, kuinka paljon asiat muuttuivat, kun Jeesus astui maan päälle. Kuinka paljon uusi liitto oikeasti mullisti Jumalan kansan elämää ja arkea! Tästä voisi julistaa monet saarnat ja kirjoittaa satoja sivuja, mutta haluan jakaa yhden ajatuksen uuteen liittoon liittyen. Se on ”Jumala kanssamme.” Vanhan liiton aikana Jumala kyllä asui ihmisten keskellä – temppelissä. Hän siunasi kansaansa ja oli heidän Jumalansa. Hän oli heidän keskuudessaan, mutta vain omassa asumuksessaan, temppelissään.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Joulu, Pelastus

Pieniä suuri ihmeitä

Maanantaina 16. marraskuuta 2015 | Sara Pynnönen

Vastikään näin videon ihmisistä, jotka kuulivat ensimmäistä kertaa. Siis ihan oikeasti. He eivät koskaan olleet kuulleet. Kunnes saivat kuulolaitteen ja tunnistivatkin yhtäkkiä ääniä. Se muutaman minuutin pätkä niiden ihmisten elämästä oli koskettava ja herättelevä. Suurin osa alkoi itkeä uuden havainnon tehdessään. Elämä oli mullistunut lopullisesti.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Ihmeet

Rohkaisun sanoja

Maanantaina 19. lokakuuta 2015 | Sara Pynnönen

Antakaa anteeksi. Tässä blogissani saatan yleistää liikaa olettaessani, että Suomessa vallitsee rohkaisemisen puutteen kulttuuri. Rakastan Suomea. Rakastan meidän kulttuuriamme. Ja silti ajattelen, että siinä on paljon parantamista. Yksi niistä liittyy rohkaisemiseen. Suomalaiset ovat suoria, totta. Sanotaan suoraan, mitä ajatellaan. Ja pidän siitä niin. Itse asiassa olen ollut monen monissa konflikteissa muiden kuin suomalaisten kanssa juuri tämän asian vuoksi. Rehellisyys on minulle yksi korkeimmista arvoista. Ja kuitenkin löydän itsestäni parantamisen varaa rohkaisemisen saralla.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu

Vaikuttamassa vai vaikutuksen alaisena?

Keskiviikkona 9. syyskuuta 2015 | Sara Pynnönen

Olen miettinyt kristityn mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnan ja maailman menoon. Kaikki tietävät, että elämme synkkiä aikoja. Sen huomaa niin Suomessa kuin Kambodžassa. Pahoinvointia on paljon. Se näkyy ja kuuluu. Tieto maailman synkkyydestä hyppää heti silmille, kun avaa telkkarin katsoakseen uutisia tai käy netissä selaamassa otsikoita. Tuskinpa maailmassa on koskaan ollut enemmän väkivaltaa ja vääryyttä kuin tänä päivänä. Mikä on seurakunnan tehtävä kaiken tämän pimeyden keskellä? Eikö se ole juuri tuoda valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa?

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu

Tyytyväinenkö?

Keskiviikkona 22. heinäkuuta 2015 | Sara Pynnönen

Kesälomalla Suomessa olen törmännyt shokeeraaviin ilmiöihin omassa kulttuurissani. Yksi näistä ilmiöistä on valitus. Tuntuu, että koskaan ei ole asiat tarpeeksi hyvin; aina on jokin asia väärin. Ja siihen johonkin huonosti olevaan asiaanhan se huomio kiinnittyy. Jos paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta, on liian kuuma, jos sataa, on ikävä keli, jos tuulee on liian kylmä. Koskaan ei ole hyvä.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu, Hengen hedelmä, Maailman katsomus

Paras on edessä

Tiistaina 7. heinäkuuta 2015 | Sara Pynnönen

Filippiläiskirjeessä 3:13 Paavali sanoo: “jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä”.  Asiayhteys, jossa teksti ilmenee, puhuu pelastuksesta. Se onkin eittämättä meidän kaikkien ensisijainen päämäärämme. Uskon kuitenkin, että tämä teksti sisältää viisautta paitsi elämään kokonaisuudessaan, myös elämän lyhyempiin taipaleisiin ja vaiheisiin. Elämässä on monia vaiheita, ja eri vaiheisiin on monia neuvoja. Tätäkin neuvoa voi soveltaa jokaiseen niistä. Omasta mielestäni tämä jae esittää oivallisen ohjeen myös jokaiseen vaiheen taitokseen, jokaiseen siirtymävaiheeseen.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu, Jeesus

Apua

Keskiviikkona 13. toukokuuta 2015 | Sara Pynnönen

Sanoin joskus, että on ihan sallittua olla heikko. On sallittua olla avun tarpeessa. Näin ajattelen teoriassa. Näin ajattelen myös käytännössä. Huomaan kuitenkin kulttuurissamme epäkohdan heikkouden suhteen. Vaikuttaa siltä, että on ihan sallittua olla avun tarpeessa hetken aikaa. Ja kristittyjen parissa on ihan sallittua tarvita Jumalaa, olla Hänestä riippuvainen. Hyvä juttu. Mutta saammeko olla riippuvaisia toisistamme?

Kommentoi | Yksi kommentti Lue koko kirjoitus Aiheet: Seurakunta

Kun on vaikeaa

Maanantaina 13. huhtikuuta 2015 | Sara Pynnönen

Miksi Jumala sallii kärsimyksen? Tämä kysymys nousee aina välillä pintaan. Maaliskuun viikot olivat vaikeita, lannistavia ja turhauttavia liian monesta syystä listatakseni ne tähän. Käyttääkseni suomalaista sanontaa, on tuntunut, että asiat ”menevät yli hilseen”. Viimeviikkoiset tapahtumat ovat todellakin (jälleen) ylittäneet ymmärryksen. Olen kuullut sanottavan (yleensä niinä elämän vaikeina aikoina), ettei Jumala anna meille enemmän kuin pystymme kantamaan. En oikeastaan usko tuohon sanontaan. En usko sen raamatullisuuteen enkä usko sen totuudenmukaisuuteen jokaisessa tilanteessa. Itse asiassa mitään vastaavaa ei ole sanottu Raamatussa. Lähin viittaus tuohon sanontaan lienee 1. Kor. 10:13 (”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.”).

Kommentoi Lue koko kirjoitus

Odottavan aika on pitkä

Keskiviikkona 11. maaliskuuta 2015 | Sara Pynnönen

”Odottaminen.” Ei ole lempisanojani, ei sitten ollenkaan. Eikä se ollut sitä varsinkaan kärsimättömässä menneisyydessäni. Odottaminen on tylsistyttävää, turhauttavaa, jopa pelottavaa. Eihän lopulta voi tietää (vaikka voikin uskoa), toteutuuko toive, jota niin hartasti odottaa. Ja jos toteutuu, niin milloin? Raamattukin opettaa: ”Pitkä odotus ahdistaa sydäntä, elämä elpyy, kun toive täyttyy.” (Sananlaskut 13:12). Odottaminen on todellakin ahdistavaa, siis se vaihe ennen kuin toive täyttyy. Ja ahdistavaa se on silloin, kun odotus on pitkä. Minulla on kokemusta pitkistä odotuksista. Olen istunut Delhin lentokentällä 15 tuntia odottamassa lentoa Bangkokiin.... Olen odottanut useita päiviä sairaalassa päästäkseni leikkaukseen. Nuokaan eivät olleet yhtä ahdistavia kokemuksia kuin kuukaudet ennen suurta elämänmuutosta, joka oli väistämätön, mutta tuntematon. Esimerkkejä tällaisista muutoksista ovat koulujen päättymiset, muuttamiset uusiin kaupunkeihiin tai maihin ja siirtymiset uusiin opiskelu- tai työpaikkoihin. Sinullakin on luultavasti kokemusta suurista elämänmuutoksista. Odotus kahden vaiheen välillä on usein piinaavaa.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu

Suurista ja pienistä

Keskiviikkona 18. helmikuuta 2015 | Sara Pynnönen

Jumalan valtakunta on ihmeellinen ja omituinen näin ihmissilmin katsottuna. Viime aikoina olen pohtinut taivaallista arvojärjestystä ja johtajuutta. Jeesus toteaa, että kaikista pienin on suurin ja joka itsensä korottaa, se alennetaan. Niin kuin moni muukin periaate Raamatussa, tämä opetus on täydellisessä ristiriidassa maailman arvojen kanssa.

Kommentoi | Yksi kommentti Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu, Jeesus

Elämää Hetkessä

Tiistaina 20. tammikuuta 2015 | Sara Pynnönen

Taas saapui uusi vuosi ja uudet tuulet. Minulle vuodenvaihde on aina aikaa, jolloin katson elämää eteen- ja taaksepäin. Varsinkin eteenpäin. Sitä miettii, mitä vuosi tuo tullessaan, mitä haasteita ja mahdollisuuksia kohtaa. Tuntemattoman edessä koen usein pelon- ja jännityksensekaisia tunteita. Voisiko tämä olla se vuosi, jolloin odotukset ja unelmat toteutuvat? Vai onko tämä vuosi, jolloin tulee uusia pettymyksiä ja täytyy aloittaa alusta? Luultavasti vastaus on, että tämä on kummankin vuosi. Tietenkään tuntematonta ei voida tuntea, joten vastaukset jäävät pimeän varjoon. Ainakin lyhyeksi hetkeksi. Näin sen varmasti kuuluukin olla, näin Jumala on sen tarkoittanut.

Kommentoi Lue koko kirjoitus

Kiitollisuudesta

Keskiviikkona 10. joulukuuta 2014 | Sara Pynnönen

On helppo pitää asioita itsestäänselvyytenä. On niin helppo lakata ajattelemasta, että kaikki, siis aivan kaikki mitä meillä on, mitä omistamme ja missä olemme lahjakkaita, on lopulta Luojalta saatua. Kaikki, mitä olemme ja mitä omistamme kiteytyy todellakin yhteen sanaan: armo. Jumalan ansioton rakkaus meitä kohtaan on suonut meille kaiken. Näin ollen mikään ei oikeastaan ole itsestäänselvää.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu, Hengen hedelmä

Menetetty lapsuus löytyy uudelleen

Keskiviikkona 19. marraskuuta 2014 | Fida Lähetit

Ajoimme kesäkuun alussa Kongoon naapurimaasta Burundista. Edessä oli päivän matka käsittämättömän huonoilla teillä, joilla matkaa ei lasketa kilometreissä vaan tunneissa ja päivissä, joskus jopa viikoissa.

Sadan kilometrin matkaan voi mennä puoli päivää tai päivä tai useampi päivä. Sadeaikaan tie voi olla siinä kunnossa, ettei sitä pääse edes ajamaan.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Lähetystyö

En tiedä sinusta mitään

Torstaina 30. lokakuuta 2014 | Markus Finnilä

"Tunnetko Jeesuksen?" Mitähän tuohonkin pitäisi vastata? Tiedän kyllä milloin elit ja missä kuolit, millaisia puheita pidit ja mitä muut ovat sinusta kertoneet, mutta voiko sitä sanoa tuntemiseksi? Moni rehentelee tuntevansa sinut ja tietävänsä, mitä eri asioista ajattelet. Yksikin sanoi, ettet sinä sanonut koskaan mitään aiheesta A tai B. Minä ihmettelin että mistä se sen voi tietää. Minä en ainakaan tiedä sinusta juuri mitään.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Jeesus

Suurin lähetyssaarnaaja

Perjantaina 17. lokakuuta 2014 | Fida Lähetit

Hän on tietysti Jeesus.

Olihan hänellä pisin matka työhön ja suurin kulttuuriero kurottavana umpeen. Jeesus tuli taivaasta, joka Raamatun mukaan on kaukana, mutta Jeesuksen kautta siis lähellä. Hän näet toi mukanaan taivaallisen valokaapelin pään aiemman katkenneen yhteyden tilalle. Uusi oli vahvaa tekoa. Sitä ei saanut hajalle edes hakkaamalla eikä puuhun naulaamalla. Rakkaus kesti ja ylösnousemusvoima vaikutti.

Taivaan ja maan kulttuurit ovat hyvin erilaiset. Verratessaan näitä kahta Jumala sanoo: ”Minun ajatukseni ja tieni ovat korkeammat kuin teidän ihmisten ajatukset ja tiet.” Toisessa päässä Jumala on Jumala – ja toisessa päässä ihminen yrittää olla jumala. Jumala on yksi, joten taivas on taivas, mutta ihmisiä on paljon, joten maailmassa kaikkien jumaluutta tavoittelevien touhuamisen tuloksena vaikuttaa monijumalaisuus sekä temppeleissä että yhteiskunnassa.

Myös Jeesuksen elämänmalli oli taivaasta. Siksi on vaikea ymmärtää Hänen käsitystään urakehityksestä. Profeetta Jesaja ei turhaan kysele: ”kuka uskoo sanomamme, kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?” Jeesus näet aloitti uransa haisevassa tallissa, epäilysten ilmapiirissä lapsen saaneen Marian poikana. Hän oli vähäinen verso kuivasta maasta. Hänen hahmonsakaan ei ollut kauniin myyvä.

Hän oli hyljeksitty, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava – jopa katsottavaksi ja tietysti seuraksi kelpaamaton. Hän oli halveksittu; olympolaisen citius, altius, fortius (nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin) -hengen ihmiset eivät kiinnostuneet Hänestä.

Paavali kuvasi Jeesuksen asennetta: Jeesus ei pitänyt kiinni oikeuksistaan olla Jumalan kaltainen, vaan luopui niistä. Hän otti orjan muodon ja palveli ihmisiä alentaen itsensä – kuolemaan asti. Häpeällinen ristinkuolema on ihmissilmään vieläkin käsittämätön pohjannoteeraus. Nousu kuolleista Jumalan Poikana taivaan valtaistuimelle tapahtui muiden ihmeiden lailla Jumalan toimesta, ei Jeesuksen itsensä juonin ja voimin.

Modernin lähetystyön näkökulmasta Jeesus olisi ehkä voinut toimia joissakin asioissa fiksummin. Kristillisen perhe-elämän malli jäi näyttämättä, koska Hän päätti maalliset päivänsä poikamiehenä. Saarnoissakin olisi voinut valita sanoja: ihmiset suuttuvat ja kuolemantuomion saa, kun puhuu epäviisaasti totta. Karkoittihan Hän sanoillaan monta seurakuntalaistakin.

Näistä puutteista huolimatta Jeesusta varmaan voidaan pitää suurimpana lähetyssaarnaajana.

Markku Ollikainen
Kirjoittaja on ollut lähetystyössä Japanissa 1980-luvulta lähtien.

Kommentoi Aiheet: Lähetystyö

Ei huolen häivää?

Keskiviikkona 8. lokakuuta 2014 | Sara Pynnönen

Elämä on arvaamatonta. Todellakin. Syyskuu oli minulle vähintäänkin haasteellinen olosuhteiden puolesta. Alle kaksi viikkoa ennen Kambodzaan muuttoani Suomessa sattui ja tapahtui. Lompakkoni varastettiin (ja sen mukana paljon muutakin tärkeää), kadotin pankkitunnukseni, jäin asuntoni lukkojen taakse ulkopuolelle ilman puhelinta tai rahaa, olin unohtaa passini Helsingin lentokentälle ja paljon muitakin hankalia tilanteita ilmaantui kuin tuhka tuulesta. Kambodzaan tullessa melkein myöhästyin Pariisista lähtevältä lennolta (koska lentoni Brysselistä oli reilusti myöhässä), sain matkalaukkuni kolmen päivän viiveellä ja pankkikorttini vietiin kohdemaassa. Jouduin tekemään paperitöitä Suomeen, jotka olivat minusta riippumattomaseti vain nipin napoin ajoissa perillä. Jouduin seuraamaan sivusta itselleni tärkeän asian järjestymistä viimeiseen päivään asti.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu

Kummimatkalla Ugandassa: ”Tunsin paljon, itkin ja nauroin”

Keskiviikkona 10. syyskuuta 2014 | Fida Lähetit

Kummimatka Ugandaan

Afrikka tuntui liian eksoottiselle tai suoraan sanottuna liian pelottavalle paikalle, että olisin koskaan haaveillut matkasta sinne. Mutta kun ilmoitus Ugandan kummimatkasta tuli kotiin, en voinut ohittaa sitä. Ilmoittauduin alustavasti matkasta kiinnostuneeksi.

Kun lomat ja muut käytännön asiat alkoivat yllättäen loksahtaa paikoilleen, uskalsin tehdä päätöksen lähtemisestä. Aloin odottaa kummilapseni tapaamista.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Lapset, Lähetystyö

Onko tässä kaikki?

Perjantaina 5. syyskuuta 2014 | Sara Pynnönen

Onko tässä kaikki mitä nyt koemme?

Luen Raamattua ja ihmettelen niitä satoja ihmeitä, joita sieltä löytyy. Ennen kaikkea hämmästyn apostolien aikakaudesta ja heidän todistamistaan Jumalan voiman osoituksista. Luen myös kirkkohistoriaa ja herätyshistoriaa. Ajattelen, mikä valtava ero on Jumalan lupauksilla ja mahdollisuuksilla ja jokapäiväisellä todellisuudella. Mistä johtuu voimaton kristillisyytemme? Mistä johtuu, että ani harvat länsimaalaiset ovat Jumalan käytössä ihmeiden, merkkien ja tunnustekojen kautta, vaikka sama Henki asuu meissä kaikissa kuin apostoleissa ja julistajissa? Ja lähes yhtä harvat ovat todella tyytymättömiä asian suhteen. Onko herätyskristillisyydestä tullut vain sanahelinää Suomessa? Puhutaan Jumalan voimasta, mutta todellisuudessa sitä todistetaan harvoin. Puhutaan Hengen täyteydestä ja armolahjoista, mutta ne ovat harvoin väkevästi havaittavissa. Eikä voiman kosketusta juuri odotetakaan herätyskokousten ulkopuolella.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Ihmeet

Pyhä Jumala

Perjantaina 22. elokuuta 2014 | Markus Finnilä

Jumala on Pyhä

Vanhassa testamentissa Jumala vaikuttaa täysin arvaamattomalta. Hän patistaa Abrahamin surmaamaan Iisak-poikansa, mutta peruuttaa toimeksiannon viime hetkellä ikään kuin kyse olisi ollut huonosta käytännön pilasta. Jaakob, Iisakin poika, kohtaa Jumalan autiomaassa, kun tämä materialisoituu ottaakseen painimatsin patriarkkaa vastaan ilman ennakkovaroitusta. Eräässä kohdassa Herra juttelee Moosekselle leppoisasti, mutta jaetta myöhemmin yrittää tappaa tämän. Vielä kerrotaan Ussa-nimisestä miehestä, jonka Jumalan viha surmaa hänen estäessään liitonarkkua putoamasta kuralätäkköön. Jumala tuntuu ylireagoivan kaikkeen.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Maailman katsomus, Pelastus

”Mutta suurin niistä on rakkaus.”

Lauantaina 16. elokuuta 2014 | Sara Pynnönen

Ristin rakkaus on seurakuntiemme sanomamme ydin

Kun Raamatusta etsitään punainen lanka, päädytään Jumalan rakkauteen. Läpi kahden testamentin kaikki kulminoituu Jeesuksen ristin työhön ja sen merkitykseen. Rakkaus on Raamatun ydin ja se on myös Jumalan sanan suurin käsky (rakkauden kaksoiskäsky, Matt. 22:37-39). Lähimmäisenrakkauteen viittavaan kultaiseen sääntöön sisältyvät Jeesuksen mukaan lakikirjojen ja profeettojen opetukset (Matt. 7:12).

Ristin rakkaus on myös seurakuntiemme sanomamme ydin (tai ainakin tulisi olla). Jumalan seuraajissa vaikuttavasta rakkaudesta puhutaan Hengen hedelmänä Galatalaiskirjeen 5. luvun jakeessa 22. Rakkaus onkin usein ominaisuus, jonka Jumala saa meissä aikaan. Onhan ihminen luonnostaan jokseenkin välinpitämätön ja itsekäs.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Raamattu

Uima-altaalla Ruandassa

Keskiviikkona 6. elokuuta 2014 | Fida Lähetit

Meille uintia harrastaville uima-allas eri paikoissa on tuttu paikka. Maailmassa on kuitenkin yksi allas, mikä saa aina sanattomaksi. Kun näin ”Hotelli Ruanda” -elokuvan ensi kerran, niin tunsin kylmät väreet selässäni.

Näin elokuvassa Kigalissa sijaitsevan Hôtel des Mille Collines:n tutun uima-altaan. Yli tuhat pakolaista, joita hotellin johtaja Paul Rusesabagina suojeli tappajilta, kävi hakemassa altaasta juomavetensä. Muuta vettä ei ollut saatavilla – ja portilla odottivat tappajat.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Lähetystyö

Oikeus ja Kohtuus

Maanantaina 14. heinäkuuta 2014 | Sara Pynnönen

Mikä on oikeus ja kohtuus lähimmäisiämme kohtaan?

Tällä hetkellä teen tutkimustyötä Raamatun käsityksestä yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta opintoihini liittyen. Tutkimukseni eri Raamatun kohtiin liittyen ovat saaneet minut miettimään sekä omaa osaani että koko seurakunnan vastuuta yhteiskunnallisessa tai jopa maailmanlaajuisessa oikeudenmukaisuudessa. Tähän liittyen haluan (jälleen kerran) ottaa kantaa erääseen epäkohtaan, jonka olen seurakunnassa kohdannut.

Kommentoi | Yksi kommentti Lue koko kirjoitus Aiheet: Maailman katsomus, Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Maapallo on yhteinen

Tiistaina 1. heinäkuuta 2014 | Fida Lähetit

Meillä on yksi maapallo, joka on kaikille yhteinen

Lapset ja nuoret oppivat koulussa tärkeitä taitoja, jotka opettavat heitä tulemaan toimeen nykymaailmassa. Paljon käydään keskustelua siitä, mikä oppiaine on toista tärkeämpää. Joskus vaakalaudalla ovat taideaineet, toisinaan katsomusaineet. Matematiikan laajan oppimäärän tärkeyttä ei tunnu kukaan kyseenalaistavan, vaikka allekirjoittanut ei muista koskaan tarvinneensa derivoinnin jaloa taitoa koulun seinien ulkopuolella.

Aikuisuuden kynnyksellä muistan usein miettineeni, miksi minulle ei opetettu koulussa työsopimusasioita, verotusta tai sitä, miten pinttyneen mustikan saisi lähtemään lattiasta.

Sitten 90-luvun, koulun oppimäärään on tullut ainakin yksi äärimmäisen hyödyllinen lisä: kansainvälisyyskasvatus *). Se ei ole oma oppiaineensa, mutta kansainvälisyyskasvatusta voi toteuttaa melkein millä tahansa oppitunnilla äidinkielestä liikuntaan ja uskonnosta kotitalouteen. Joka oppiaineeseen voi omaksua näkökulman, joka lisää yhteenkuuluvuudentunnetta toisella puolella maailmaa asuvien ihmisten kanssa.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Lähetystyö, Maailman katsomus

Ajantajusta

Maanantaina 9. kesäkuuta 2014 | Sara Pynnönen

Tarvitsemme oikeanlaista ajantajua käyttääksemme päivämme oikein

Raamattu puhuu paljon vastuullisuudesta maallisissa asioissa. Esimerkiksi opetukset taloudenhoitoon liittyen ovet tiheässä - siitä puhutaan paljon enemmän kuin rukouksesta! Jumalan sana puhuu myös oikeasta ajantajusta ja ajankäytöstä. Elämän lyhyyden kuvauksia löytyy useita. Aikamme rajallisuus tulee selvästi julki ja siitä seuraava huoli elämän merkityksellisyydestä. Ehkä näitä asioita pohtien Mooseskin pyytää ajantajua, jotta saisi viisaan sydämen (Psalmi 90:11).

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu

Niin kuin oli Nooan päivinä

Perjantaina 16. toukokuuta 2014 | Jyrki Palmi

Jumala käski Nooaa rakentamaan arkin ihmiskunnan pelastumiseksi

Niin on myös Ihmisen Pojan tullessa (Matt. 24:37–38). Olkoonkin, että parhaillaan elokuvateattereissa pyörivä Noah-elokuva on paljolti fiktiivinen kuvaus vedenpaisumuksen tapahtumista, tarjoaa se paljon pohdittavaa niin uskoville kuin epäilijöillekin.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Anteeksianto, Lopunajat

Sisäänpäinkääntyneisyydestä ulospäinsuuntautuneisuuteen

Torstaina 15. toukokuuta 2014 | Sara Pynnönen

Ihmisten tavoittaminen omien linnakkeidemme ulkopuolella on tavoiteltava asia.

Jo tuon otsikon lukeminen saa pään pyörimään. Mistä oikein puhun? Jeesuksen käskystä Matteus 28:19-20:ssä. Kyseessähän on lähetyskäsky. Joskus ihmettelen, miten maailmanlaajuinen seurakunta on monesti unohtanut tämän käskyn. Ei, eihän sitä ole unohdettu, mutta sen tulkinta on erittäin rajoittunutta. Lähetyskäskystä on tullut lähetystyöntekijöiden juttu. Oikeastaan jakeen 19 pääverbi ei ole ”menkää” vaan ”tehkää opetuslapsia”. Kreikan kielessä verbi ”mennä” on partisiipissa. Jakeen alun voisi kääntää myös ”mennessänne tehkää opetuslapsia”. Mielestäni moni on ymmärtänyt tämän kohdan väärin. Ei lähetystyö ole ensisijaisesti menemistä vaan opetuslasten tekemistä.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Evankeliointi