Löyhästi kiinni

27.10.2016 11.20 | Sara Pynnönen

A.W. Tozer on todennut kirjassaan ”Jumalan nälkä”, että kaikkien rikkaimpia ihmisiä ovat ne, jotka eivät omista mitään, mutta joilla on kaikki. Tällä hän tarkoitti ihmisiä, jotka ovat niin rakastuneita Jumalaan, niin ”kiinni Hänessä”, että he ovat lukeneet kaiken muun roskaksi (Fil. 3:8).


Jotenkin tuo ajatus kuulostaa kauhean kauniilta. Jokseenkin mahdottomalta saavuttaa ­– mutta kauniilta. Oma elämäni on ollut vaeltajan elämää pienestä pitäen. Eri vaiheiden läpi ja eri maailmankolkissa oleskellessani olen huomannut, että asioista, hallinnasta, ihmisistä ja unelmista irti päästäminen on ollut yksi vaikeimmista asioista, joita Jumala on minulle opettanut elämän myllerryksissä ja epävakaisuudessa. Olen oppinut ehkä jotain englanninkielisen sanonnan ”Let Go/d,” (päästä irti/anna Jumalan…) sanomasta. Jotain, mutta en taatusti kaikkea. Filippiläiskirjeen 3:8 viesti on minulle vielä saavuttamaton tavoite.

Jotain olen kuitenkin oppinut luovuttautumisesta. Viimeisimmäksi Jumala on opettanut minua päästämään irti hallinnasta. En tarkoita totaalista elämänhallinnan menettämistä – se ei olisi tervettä. Tarkoitan antautumista Jumalalle eri elämäntilanteissa. On tilanteita töissä, kotona ja henkilökohtaisessa elämässä, joita tahtoisin hallita, koska elämä tuntuisi yksinkertaisemmalta ja selkeämmältä jos vain pitäisin kiinni omista suunnitelmistani. Joskus haluaisin, että Jumala antaisi minulle kymmenen vuoden suunnitelman, jossa vain saisin vaeltaa. (Toivon tuota vain joskus, koska yleensä tuollainen suunnitelma ahdistaisi minua enemmän kuin rauhoittaisi.) Joskus tahtoisin vain tehdä oman kymmenen vuoden suunnitelmani ja seurata sitä. Enpä usko, että minun tulisi tehdä niin, mutta joskus silti haluaisin. Ei sillä, ei suunnitelmassa ole mitään vikaa. Mutta sen orjallisessa, joustamattomassa seuraamisessa olisi. Koska silloin tekisin itsestäni oman elämäni herran ja kulkisin oman pääni mukaan tarraten kiinni omiin päätöksiini.

Meille suomalaisille on luonteenomaista olla itsenäisiä ja päättää omista asioistamme. Se on mielestäni kaiken kaikkiaan hyvä piirre. Olemme vastuuntuntoisia, olemme luotettavia, olemme sisukkaita. Ainakin parhaimmillamme. Mutta joskus itsenäisyys menee niin sanotusti yli. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun alamme tarrata tiukasti ja jääräpäisesti kiinni asioihin, ihmisiin, suunnitelmiin ja unelmiin, joista meidän täytyisi päästää irti. En usko että tämä on Jumalan tahto. Sitoutuminen on, ehdottomasti. Mutta meidän tulee olla tarkkoja siitä mille ja kelle luovutamme sydämemme. Monista asioista on hyvä pitää kiinni, mutta löyhästi. Vain Jumalaan on hyvä tarrautua kiinni kaikesta sydämestä, mielestä, sielusta ja voimasta.

Aiheet: Hengellinen kasvu

Ei kommentteja.

Kommentoi

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.