Sara Pynnönen

Sara Pynnönen on Belgiassa opiskellut ja vastavalmistunut teologian kandidaatti. Hän on nuori tarkkailija, jota kiinnostaa Jeesus, usko, Raamattu ja seurakunta sekä kaikki näihin liittyvä. Sara kirjoittaa ajatuksia aiheista, jotka vaikuttavat ajankohtaisilta nuoren seurakuntatyöntekijän näkökulmasta.

Löyhästi kiinni

Torstaina 27. lokakuuta 2016 | Sara Pynnönen

A.W. Tozer on todennut kirjassaan ”Jumalan nälkä”, että kaikkien rikkaimpia ihmisiä ovat ne, jotka eivät omista mitään, mutta joilla on kaikki. Tällä hän tarkoitti ihmisiä, jotka ovat niin rakastuneita Jumalaan, niin ”kiinni Hänessä”, että he ovat lukeneet kaiken muun roskaksi (Fil. 3:8).

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu

Ikävä

Tiistaina 16. elokuuta 2016 | Sara Pynnönen

Ulkosuomalaiselle tutut sanat ”on ikävä sua” ovat tulleet minullekin tutuiksi viimeisen kuuden vuoden aikana, kun olen asunut kaukana niin sanotusta kotimaasta. Oikeastaan totuin vaeltajan elämään jo lähetyslapsena. Nyt siitä on tullut peritty elämäntapa. Mutta jäähyväiset kirpaisevat ja sattuvat edelleen. Joskus ne jopa pelottavat etukäteen. Mutta kuten kaikkien muiden pelkojen kohdalla, ei hyvästien tai eronkaan peloista pitäisi tulla suurempia kuin tahdosta rakastaa lähimmäisiä.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu, Hengen hedelmä

Antamisesta

Torstaina 3. maaliskuuta 2016 | Sara Pynnönen

”Iloista antajaa Jumala rakastaa.” (2. Kor 9:7) Samaistuukohan kukaan kokemukseeni, että antaminen ei aina ole iloista? On totta, että antamisessa on siunaus. Sanoohan sana: ”On siunatumpaa antaa kuin ottaa.” (Ap.t. 20:35) Mutta aina antaminen ei tunnu kovin siunatulta tai autuaalta. Joskus sitä antaa vähistä varoistaan (ainakin länsimaalaisella mittapuulla) kehotuksen ja avun nähdessään. Ja silloin antaa enemmänkin puolipakosta tai syyllisyyden tunteesta kuin antamisen ilosta. Ehkä tämä on vain oma kokemukseni, ehkä vain Kambodzassa, missä tarve on kaikkialla ja pyytäviä käsiä riittää. Epäilen, mutta ehkä.

Kommentoi | Yksi kommentti Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu

Vähän itsekuria

Torstaina 21. tammikuuta 2016 | Sara Pynnönen

Kaikista sanan opetuksista päällimmäisenä mielessäni on pyörinyt kehoitus kurinalaiseen elämään. Tämä opetus korostuu Paavalin kirjoituksissa, joista esimerkkeinä 1. Kor. 9:25–27, 2. Tim. 1:7, Gal. 5:22. Aiheesta voisi kirjoittaa kirjoja, mutta haluan vain pysähtyä hetkeksi tuohon Galatalaiskirjeen kohtaan. Siinä ”itsehillintä” tai ”itsekuri” (käännöksestä riippuen) luokitellaan hengen hedelmäksi. Mielestäni ”itsekuri” on parempi käännös alkukielen pohjalta. Kreikan kielen sana ”itsekuri” (ἐγκράτεια) viittaa sekä hyvien ominaisuuksien ja elämäntapojen tavoitteluun että kiusausten ja synnin karttamiseen. Itsekuriin kuuluu siis sekä positiivinen että negatiivinen aspekti.

Kommentoi Lue koko kirjoitus

Jumala kanssamme

Tiistaina 15. joulukuuta 2015 | Sara Pynnönen

Jesaja 7:14: ”Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.”

Jumala kanssamme – mikä lupaus, mikä merkki! Siihen mieleni on kiinnittynyt viime päivinä, Jeesuksen syntymäkuukautena. Tuntuu, ettemme kristittyinä aina tajua, kuinka paljon asiat muuttuivat, kun Jeesus astui maan päälle. Kuinka paljon uusi liitto oikeasti mullisti Jumalan kansan elämää ja arkea! Tästä voisi julistaa monet saarnat ja kirjoittaa satoja sivuja, mutta haluan jakaa yhden ajatuksen uuteen liittoon liittyen. Se on ”Jumala kanssamme.” Vanhan liiton aikana Jumala kyllä asui ihmisten keskellä – temppelissä. Hän siunasi kansaansa ja oli heidän Jumalansa. Hän oli heidän keskuudessaan, mutta vain omassa asumuksessaan, temppelissään.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Joulu, Pelastus

Pieniä suuri ihmeitä

Maanantaina 16. marraskuuta 2015 | Sara Pynnönen

Vastikään näin videon ihmisistä, jotka kuulivat ensimmäistä kertaa. Siis ihan oikeasti. He eivät koskaan olleet kuulleet. Kunnes saivat kuulolaitteen ja tunnistivatkin yhtäkkiä ääniä. Se muutaman minuutin pätkä niiden ihmisten elämästä oli koskettava ja herättelevä. Suurin osa alkoi itkeä uuden havainnon tehdessään. Elämä oli mullistunut lopullisesti.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Ihmeet

Rohkaisun sanoja

Maanantaina 19. lokakuuta 2015 | Sara Pynnönen

Antakaa anteeksi. Tässä blogissani saatan yleistää liikaa olettaessani, että Suomessa vallitsee rohkaisemisen puutteen kulttuuri. Rakastan Suomea. Rakastan meidän kulttuuriamme. Ja silti ajattelen, että siinä on paljon parantamista. Yksi niistä liittyy rohkaisemiseen. Suomalaiset ovat suoria, totta. Sanotaan suoraan, mitä ajatellaan. Ja pidän siitä niin. Itse asiassa olen ollut monen monissa konflikteissa muiden kuin suomalaisten kanssa juuri tämän asian vuoksi. Rehellisyys on minulle yksi korkeimmista arvoista. Ja kuitenkin löydän itsestäni parantamisen varaa rohkaisemisen saralla.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu

Vaikuttamassa vai vaikutuksen alaisena?

Keskiviikkona 9. syyskuuta 2015 | Sara Pynnönen

Olen miettinyt kristityn mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnan ja maailman menoon. Kaikki tietävät, että elämme synkkiä aikoja. Sen huomaa niin Suomessa kuin Kambodžassa. Pahoinvointia on paljon. Se näkyy ja kuuluu. Tieto maailman synkkyydestä hyppää heti silmille, kun avaa telkkarin katsoakseen uutisia tai käy netissä selaamassa otsikoita. Tuskinpa maailmassa on koskaan ollut enemmän väkivaltaa ja vääryyttä kuin tänä päivänä. Mikä on seurakunnan tehtävä kaiken tämän pimeyden keskellä? Eikö se ole juuri tuoda valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa?

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu

Tyytyväinenkö?

Keskiviikkona 22. heinäkuuta 2015 | Sara Pynnönen

Kesälomalla Suomessa olen törmännyt shokeeraaviin ilmiöihin omassa kulttuurissani. Yksi näistä ilmiöistä on valitus. Tuntuu, että koskaan ei ole asiat tarpeeksi hyvin; aina on jokin asia väärin. Ja siihen johonkin huonosti olevaan asiaanhan se huomio kiinnittyy. Jos paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta, on liian kuuma, jos sataa, on ikävä keli, jos tuulee on liian kylmä. Koskaan ei ole hyvä.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu, Hengen hedelmä, Maailman katsomus

Paras on edessä

Tiistaina 7. heinäkuuta 2015 | Sara Pynnönen

Filippiläiskirjeessä 3:13 Paavali sanoo: “jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä”.  Asiayhteys, jossa teksti ilmenee, puhuu pelastuksesta. Se onkin eittämättä meidän kaikkien ensisijainen päämäärämme. Uskon kuitenkin, että tämä teksti sisältää viisautta paitsi elämään kokonaisuudessaan, myös elämän lyhyempiin taipaleisiin ja vaiheisiin. Elämässä on monia vaiheita, ja eri vaiheisiin on monia neuvoja. Tätäkin neuvoa voi soveltaa jokaiseen niistä. Omasta mielestäni tämä jae esittää oivallisen ohjeen myös jokaiseen vaiheen taitokseen, jokaiseen siirtymävaiheeseen.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu, Jeesus

Apua

Keskiviikkona 13. toukokuuta 2015 | Sara Pynnönen

Sanoin joskus, että on ihan sallittua olla heikko. On sallittua olla avun tarpeessa. Näin ajattelen teoriassa. Näin ajattelen myös käytännössä. Huomaan kuitenkin kulttuurissamme epäkohdan heikkouden suhteen. Vaikuttaa siltä, että on ihan sallittua olla avun tarpeessa hetken aikaa. Ja kristittyjen parissa on ihan sallittua tarvita Jumalaa, olla Hänestä riippuvainen. Hyvä juttu. Mutta saammeko olla riippuvaisia toisistamme?

Kommentoi | Yksi kommentti Lue koko kirjoitus Aiheet: Seurakunta

Kun on vaikeaa

Maanantaina 13. huhtikuuta 2015 | Sara Pynnönen

Miksi Jumala sallii kärsimyksen? Tämä kysymys nousee aina välillä pintaan. Maaliskuun viikot olivat vaikeita, lannistavia ja turhauttavia liian monesta syystä listatakseni ne tähän. Käyttääkseni suomalaista sanontaa, on tuntunut, että asiat ”menevät yli hilseen”. Viimeviikkoiset tapahtumat ovat todellakin (jälleen) ylittäneet ymmärryksen. Olen kuullut sanottavan (yleensä niinä elämän vaikeina aikoina), ettei Jumala anna meille enemmän kuin pystymme kantamaan. En oikeastaan usko tuohon sanontaan. En usko sen raamatullisuuteen enkä usko sen totuudenmukaisuuteen jokaisessa tilanteessa. Itse asiassa mitään vastaavaa ei ole sanottu Raamatussa. Lähin viittaus tuohon sanontaan lienee 1. Kor. 10:13 (”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.”).

Kommentoi Lue koko kirjoitus

Odottavan aika on pitkä

Keskiviikkona 11. maaliskuuta 2015 | Sara Pynnönen

”Odottaminen.” Ei ole lempisanojani, ei sitten ollenkaan. Eikä se ollut sitä varsinkaan kärsimättömässä menneisyydessäni. Odottaminen on tylsistyttävää, turhauttavaa, jopa pelottavaa. Eihän lopulta voi tietää (vaikka voikin uskoa), toteutuuko toive, jota niin hartasti odottaa. Ja jos toteutuu, niin milloin? Raamattukin opettaa: ”Pitkä odotus ahdistaa sydäntä, elämä elpyy, kun toive täyttyy.” (Sananlaskut 13:12). Odottaminen on todellakin ahdistavaa, siis se vaihe ennen kuin toive täyttyy. Ja ahdistavaa se on silloin, kun odotus on pitkä. Minulla on kokemusta pitkistä odotuksista. Olen istunut Delhin lentokentällä 15 tuntia odottamassa lentoa Bangkokiin.... Olen odottanut useita päiviä sairaalassa päästäkseni leikkaukseen. Nuokaan eivät olleet yhtä ahdistavia kokemuksia kuin kuukaudet ennen suurta elämänmuutosta, joka oli väistämätön, mutta tuntematon. Esimerkkejä tällaisista muutoksista ovat koulujen päättymiset, muuttamiset uusiin kaupunkeihiin tai maihin ja siirtymiset uusiin opiskelu- tai työpaikkoihin. Sinullakin on luultavasti kokemusta suurista elämänmuutoksista. Odotus kahden vaiheen välillä on usein piinaavaa.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu

Suurista ja pienistä

Keskiviikkona 18. helmikuuta 2015 | Sara Pynnönen

Jumalan valtakunta on ihmeellinen ja omituinen näin ihmissilmin katsottuna. Viime aikoina olen pohtinut taivaallista arvojärjestystä ja johtajuutta. Jeesus toteaa, että kaikista pienin on suurin ja joka itsensä korottaa, se alennetaan. Niin kuin moni muukin periaate Raamatussa, tämä opetus on täydellisessä ristiriidassa maailman arvojen kanssa.

Kommentoi | Yksi kommentti Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu, Jeesus

Elämää Hetkessä

Tiistaina 20. tammikuuta 2015 | Sara Pynnönen

Taas saapui uusi vuosi ja uudet tuulet. Minulle vuodenvaihde on aina aikaa, jolloin katson elämää eteen- ja taaksepäin. Varsinkin eteenpäin. Sitä miettii, mitä vuosi tuo tullessaan, mitä haasteita ja mahdollisuuksia kohtaa. Tuntemattoman edessä koen usein pelon- ja jännityksensekaisia tunteita. Voisiko tämä olla se vuosi, jolloin odotukset ja unelmat toteutuvat? Vai onko tämä vuosi, jolloin tulee uusia pettymyksiä ja täytyy aloittaa alusta? Luultavasti vastaus on, että tämä on kummankin vuosi. Tietenkään tuntematonta ei voida tuntea, joten vastaukset jäävät pimeän varjoon. Ainakin lyhyeksi hetkeksi. Näin sen varmasti kuuluukin olla, näin Jumala on sen tarkoittanut.

Kommentoi Lue koko kirjoitus

Kiitollisuudesta

Keskiviikkona 10. joulukuuta 2014 | Sara Pynnönen

On helppo pitää asioita itsestäänselvyytenä. On niin helppo lakata ajattelemasta, että kaikki, siis aivan kaikki mitä meillä on, mitä omistamme ja missä olemme lahjakkaita, on lopulta Luojalta saatua. Kaikki, mitä olemme ja mitä omistamme kiteytyy todellakin yhteen sanaan: armo. Jumalan ansioton rakkaus meitä kohtaan on suonut meille kaiken. Näin ollen mikään ei oikeastaan ole itsestäänselvää.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu, Hengen hedelmä

Ei huolen häivää?

Keskiviikkona 8. lokakuuta 2014 | Sara Pynnönen

Elämä on arvaamatonta. Todellakin. Syyskuu oli minulle vähintäänkin haasteellinen olosuhteiden puolesta. Alle kaksi viikkoa ennen Kambodzaan muuttoani Suomessa sattui ja tapahtui. Lompakkoni varastettiin (ja sen mukana paljon muutakin tärkeää), kadotin pankkitunnukseni, jäin asuntoni lukkojen taakse ulkopuolelle ilman puhelinta tai rahaa, olin unohtaa passini Helsingin lentokentälle ja paljon muitakin hankalia tilanteita ilmaantui kuin tuhka tuulesta. Kambodzaan tullessa melkein myöhästyin Pariisista lähtevältä lennolta (koska lentoni Brysselistä oli reilusti myöhässä), sain matkalaukkuni kolmen päivän viiveellä ja pankkikorttini vietiin kohdemaassa. Jouduin tekemään paperitöitä Suomeen, jotka olivat minusta riippumattomaseti vain nipin napoin ajoissa perillä. Jouduin seuraamaan sivusta itselleni tärkeän asian järjestymistä viimeiseen päivään asti.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu

Onko tässä kaikki?

Perjantaina 5. syyskuuta 2014 | Sara Pynnönen

Onko tässä kaikki mitä nyt koemme?

Luen Raamattua ja ihmettelen niitä satoja ihmeitä, joita sieltä löytyy. Ennen kaikkea hämmästyn apostolien aikakaudesta ja heidän todistamistaan Jumalan voiman osoituksista. Luen myös kirkkohistoriaa ja herätyshistoriaa. Ajattelen, mikä valtava ero on Jumalan lupauksilla ja mahdollisuuksilla ja jokapäiväisellä todellisuudella. Mistä johtuu voimaton kristillisyytemme? Mistä johtuu, että ani harvat länsimaalaiset ovat Jumalan käytössä ihmeiden, merkkien ja tunnustekojen kautta, vaikka sama Henki asuu meissä kaikissa kuin apostoleissa ja julistajissa? Ja lähes yhtä harvat ovat todella tyytymättömiä asian suhteen. Onko herätyskristillisyydestä tullut vain sanahelinää Suomessa? Puhutaan Jumalan voimasta, mutta todellisuudessa sitä todistetaan harvoin. Puhutaan Hengen täyteydestä ja armolahjoista, mutta ne ovat harvoin väkevästi havaittavissa. Eikä voiman kosketusta juuri odotetakaan herätyskokousten ulkopuolella.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Ihmeet

”Mutta suurin niistä on rakkaus.”

Lauantaina 16. elokuuta 2014 | Sara Pynnönen

Ristin rakkaus on seurakuntiemme sanomamme ydin

Kun Raamatusta etsitään punainen lanka, päädytään Jumalan rakkauteen. Läpi kahden testamentin kaikki kulminoituu Jeesuksen ristin työhön ja sen merkitykseen. Rakkaus on Raamatun ydin ja se on myös Jumalan sanan suurin käsky (rakkauden kaksoiskäsky, Matt. 22:37-39). Lähimmäisenrakkauteen viittavaan kultaiseen sääntöön sisältyvät Jeesuksen mukaan lakikirjojen ja profeettojen opetukset (Matt. 7:12).

Ristin rakkaus on myös seurakuntiemme sanomamme ydin (tai ainakin tulisi olla). Jumalan seuraajissa vaikuttavasta rakkaudesta puhutaan Hengen hedelmänä Galatalaiskirjeen 5. luvun jakeessa 22. Rakkaus onkin usein ominaisuus, jonka Jumala saa meissä aikaan. Onhan ihminen luonnostaan jokseenkin välinpitämätön ja itsekäs.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Raamattu

Oikeus ja Kohtuus

Maanantaina 14. heinäkuuta 2014 | Sara Pynnönen

Mikä on oikeus ja kohtuus lähimmäisiämme kohtaan?

Tällä hetkellä teen tutkimustyötä Raamatun käsityksestä yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta opintoihini liittyen. Tutkimukseni eri Raamatun kohtiin liittyen ovat saaneet minut miettimään sekä omaa osaani että koko seurakunnan vastuuta yhteiskunnallisessa tai jopa maailmanlaajuisessa oikeudenmukaisuudessa. Tähän liittyen haluan (jälleen kerran) ottaa kantaa erääseen epäkohtaan, jonka olen seurakunnassa kohdannut.

Kommentoi | Yksi kommentti Lue koko kirjoitus Aiheet: Maailman katsomus, Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Ajantajusta

Maanantaina 9. kesäkuuta 2014 | Sara Pynnönen

Tarvitsemme oikeanlaista ajantajua käyttääksemme päivämme oikein

Raamattu puhuu paljon vastuullisuudesta maallisissa asioissa. Esimerkiksi opetukset taloudenhoitoon liittyen ovet tiheässä - siitä puhutaan paljon enemmän kuin rukouksesta! Jumalan sana puhuu myös oikeasta ajantajusta ja ajankäytöstä. Elämän lyhyyden kuvauksia löytyy useita. Aikamme rajallisuus tulee selvästi julki ja siitä seuraava huoli elämän merkityksellisyydestä. Ehkä näitä asioita pohtien Mooseskin pyytää ajantajua, jotta saisi viisaan sydämen (Psalmi 90:11).

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu

Sisäänpäinkääntyneisyydestä ulospäinsuuntautuneisuuteen

Torstaina 15. toukokuuta 2014 | Sara Pynnönen

Ihmisten tavoittaminen omien linnakkeidemme ulkopuolella on tavoiteltava asia.

Jo tuon otsikon lukeminen saa pään pyörimään. Mistä oikein puhun? Jeesuksen käskystä Matteus 28:19-20:ssä. Kyseessähän on lähetyskäsky. Joskus ihmettelen, miten maailmanlaajuinen seurakunta on monesti unohtanut tämän käskyn. Ei, eihän sitä ole unohdettu, mutta sen tulkinta on erittäin rajoittunutta. Lähetyskäskystä on tullut lähetystyöntekijöiden juttu. Oikeastaan jakeen 19 pääverbi ei ole ”menkää” vaan ”tehkää opetuslapsia”. Kreikan kielessä verbi ”mennä” on partisiipissa. Jakeen alun voisi kääntää myös ”mennessänne tehkää opetuslapsia”. Mielestäni moni on ymmärtänyt tämän kohdan väärin. Ei lähetystyö ole ensisijaisesti menemistä vaan opetuslasten tekemistä.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Evankeliointi

Perspektiiviä elämään

Torstaina 3. huhtikuuta 2014 | Sara Pynnönen

Oikeanlainen näkökulma auttaa elämässä!

Ikuisuus ja nykyisyys, menneisyys ja tulevaisuus – siinäpä vasta käsitteitä, jotka vaikuttavat jokaiseen valintaamme ja tekoomme. Menneisyydellä on valtava merkitys, koska omat kokemuksemme ympäristöistämme vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme, päätämme ja toimimme vaihtelevissa olosuhteissa. Tulevaisuus taas on aina mielessämme, pohdiskeluissamme, suunnitelmissamme, odotuksissamme ja unelmissamme. Molemmat vaikuttavat sekä nykyhetkeen että toisiinsa. Menneisyys vaikuttaa siihen, miten näemme tulevaisuutemme ja tulevaisuus vaikuttaa siihen, miten ymmärrämme menneisyytemme. Ja molemmat vaikuttavat nykyisyytemme valintoihin.

Menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden tasapainottelu on pohdituttanut minua viime viikkoina. Olisi tärkeää kohdata tulevaisuuden haasteet ja menneisyyden haamut kuitenkin eläen hetkessä. Täytyisi pitää katse Kristuksessa ja taivaassa, Jumalan valtakunnassa. Pitäisi kerätä aarteita taivaaseen eikä maan päälle, mutta kuitenkin olla viisas taloudenhoitaja tässä ajassa. Tulisi pitää jalat maassa ja pää pilvissä. Helpommin sanottu kuin tehty...

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Jeesus, Lopunajat

Rukouksen voima

Tiistaina 4. maaliskuuta 2014 | Sara Pynnönen

Rukouksessa on ihmeellinen voima!

Rukous on seurakunnan tärkein tehtävä. Valitettavasti se on myös hyvin väärinymmärretty ja aliarvioitu tehtävä. Paavali kehottaa kuulijoitaan rukoilemaan lakkaamatta (Ef. 6:18; 1 Tess. 5:17). Rukous on enemmänkin olotila ja mielenlaatu kuin teko tai suoritus. Rukous on yksinkertaisesti kommunikaatiota Jumalan kanssa. Ei ihmistä pakoteta puhumaan Herran kanssa, mutta sitä Hän todella kaipaa ja haluaa. Ei suorituksia ja yrittämistä vaan olemista ja tekemistä Hänen kanssaan. Hän haluaa todellisen suhteen poikiensa ja tyttäriensä kanssa. Hän haluaa, että me tuntisimme Hänet.

Kommentoi | Yksi kommentti Lue koko kirjoitus Aiheet: Rukous

Usko ja pettymykset

Keskiviikkona 5. helmikuuta 2014 | Sara Pynnönen

Elämässä kokee välillä pettymyksiä

Tämän kuukauden aikana on mietityttänyt, miten varsinkin karismaattisissa Pyhän Hengen työtä korostavissa piireissä on välillä tapana hengellistää asioita ja olosuhteita. Mitä tarkoitan? Jos joku saa profetian, varsinkin sellaisen ”hyvän”, siis sellaisen joka on kuulostaa korvaan hienolta ja miellyttävältä, niin silloinhan sen täytyy olla yhtä luotettava ja varma kuin Raamatun sana. On totta, että jos profetia puhuttelee sen vastaanottajaa niin se todennäköisesti on Jumalan sana yksilön kohdalle. Kuitenkin tässä näkökulmassa on jotakin pielessä. Profetiat eivät yksinkertaisesti aina ole täydellisesti todenmukaisia. Juuri siksi Raamattu kehottaa koettelemaan profetiat (1 Tess. 5:20-21). Ihmiset tekevät virheitä ja jopa profeetalla on ihmisen henki, valitettavasti. Kyseinen armolahja on ehdottoman tärkeä seurakunnan ja yksiköuskovan kasvun kannalta, mutta se ei saa korvata Jumalan kirjoitettua sanaa.

Kommentoi | 2 kommenttia Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu

Uudella uskolla uuteen vuoteen

Perjantaina 10. tammikuuta 2014 | Sara Pynnönen

Uusi alku on mahdollinen, erityisesti vuoden alussa.

Uuden vuoden alussa on luonnollista katsoa elämää eteen- ja taaksepäin. Silloin muistellaan menneitä iloja ja suruja, mieleenpainuneita tapahtumia ja tapaamisia. Itse juhlin vuodenvaihdetta vanhemmillani Kambodzassa, 8000 kilometrin päässä kotimaastani ja sieltä, missä edellisen kerran vietin uutta vuotta ystävieni kanssa. Takanani oli tapahtumista rikas vuosi täynnä elämyksiä, niin positiivisia kuin negatiivisiakin.

Uusien alkujen päivänä tai uutena vuotena on tärkeää katsoa menneitä ja tulevia olosuhteita ja mahdollisuuksia hengellisin silmälasein ja uskon silmin. Inhimillisellä järkeilyllä ei näe pitkälle uusiin mahdollisuuksiin. Ihmismieli vaikuttaa muistavan petttymykset paremmin kuin siunaukset tai onnistumiset, ja negatiiviset tapahtumat ovat usein mieleenpainuvampia kuin positiiviset. Tälläinen vääristynyt näkökulma menneisyydestä vaikuttaa myös tapaan nähdä nykyhetki ja tulevaisuus. Siksipä muistutan (ehdottomasti myös itseäni), että uusi vuosi on uusi tilaisuus elää Raamatun lupauksista käsin. Se on mahdollisuus nähdä Jumalan asettama potentiaali ihmisissä, olosuhteissa ja elämäntilanteissa kaikesta huolimatta. Samalla se on tilaisuus unohtaa vanhat pettymykset ja omat epäonnistumiset. Silloin on hyvä muistaa Jumalan armo ja uskollisuus omien ”sähläysten” keskellä. Unohtaminen ja muistaminen – siinä avainsanat uudelle vuodelle. Voi kunpa 2014 olisi täynnä onnea ja siunauksia ja voi kunpa me voisimme huomata asiat sellaisina kuin Jumala on ne tarkoittanut!

Kommentoi

Lapsenusko

Perjantaina 6. joulukuuta 2013 | Sara Pynnönen

Lapsina saamme olla isän käsissä

Jeesus ei turhaan puhunut lapsista paljon ja positiivisesti. Jumalan lapseus on todellisuus, jota jokaisen uskovan kuuluisi elää. Viime aikoina olen ollut lasten kanssa tekemisissä ja seurannut heidän olemustaan ja käytöstään. Lasten vilkkaus, kärsimättömyys ja kapinallisuus, mutta toisaalta vilpittömyys, puhtaus ja riippuvuus vanhemmista ovat saaneet minut miettimään, kuinka vaikeaa on tasapainotella hengellisen kypsyyden ja lapseuden välillä. Kristityn vaelluksessa tarvitaan molempia.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Pelastus

Täytyykö minun kuolla??

Keskiviikkona 6. marraskuuta 2013 | Sara Pynnönen

Jokaisen on joskus kuoltava

Kuolema on aihe, josta emme tykkää puhua. Kuolema on aihe, jota en juuri halua ajatella. Se on synkkä, se on kivulias ja se on pelottava käsite. Meille uskoville se on kuitenkin ”voitto” (Fil. 1:21). ”Voitto” ainakin ikuisesta näkökulmasta katsottuna. Päämäärämmehän on taivas. Hengellisestäkin näkökulmasta kuolemaan liittyy toisaalta myös se toinen, ikävä puoli eli kuolema lihalle. Kuolema lihalle ei tunnu voitolta vaan lähinnä kivuliaalta, turhauttavalta ja masentavalta.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Maailman katsomus

Pyhitys?

Perjantaina 4. lokakuuta 2013 | Sara Pynnönen

Seurakunnan penkillä istuessani kuulen mitä mielenkiintoisimpia sanoja, kaanaan kielen helmiä: Pyhän Hengen tuli, vuodatus, voitelu, pyhitys. Helluntailaisena olen oikein innoissani tästä tuleen liittyvästä sanastosta: se saa minut syttymään! Kuitenkin olen kuullut suhteellisen vähän opetusta viimeiseksi mainitusta eli pyhityksestä. Vaikka opetus pyhityselämästä on ollut perinteisesti helluntailaista, sen markkina-arvo vaikuttaa laskeneen tämän päivän protestanttisuudessa. Opetus uskovan pyhityksestä ja puhtaudesta eivät aina ole kuulijakunnan tai puhujan suosiossa. Syy lienee yksinkertainen: ei ole helppoa kuulla tai puhua synnistä, koska se vaikuttaa toisen ihmisen elämään ja valintoihin puuttumiselta. Raamattu opettaa kuitenkin niin paljon Jumalan kansan pyhyydestä ja puhtaudesta, että aihetta tuskin voidaan ohittaa, koska ”ei tunnu hyvältä” puhua siitä.

Kommentoi | 2 kommenttia Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu

Kulttuurikokemusten rikkaus

Tiistaina 10. syyskuuta 2013 | Sara Pynnönen

Työntäyteisen kesän jälkeen Lahden helluntaiseurakunnassa saavuin helteiseen Kambodzhaan kuukauden mittaiseen lähetysharjoitteluun. Kulttuurilliset kokemukset täällä ovat rikastuttavia. On tullut muun muassa maistettua paljon kaikenlaista heinäsirkoista eksoottisiin hedelmiin. Värikkäiden makuelämysten lisäksi olen myös tavannut ihmisiä monenmoisista taustoista. Ympärilläni olen nähnyt paljon köyhiä ja kärsiviä ihmisiä, mutta myös puhtaasti iloisia kasvoja. Joka puolella, niin kylillä kuin kaupungeissakin, näkee hymyileviä kasvoja ja samanaikaisesti surullisia silmiä. Kadut ovat täynnä ihmisiä, jotka ovat nähneet sekä sodan että rauhan ja kantavat laajaa ihmistunteiden kirjoa sisällään. Orpolapset, vanhempiensa hylkäämät, maailman silmissä ”vähäisimmät”, yhä valloittavat hymyillään. Seurakunnissa ihmiset laulavat ja tanssivat iloiten Herrassa. Kuitenkin pintaa syvemmällä on syvää surua ja kärsimystä.

Kommentoi Lue koko kirjoitus Aiheet: Hengellinen kasvu, Lähetystyö